Unkarinsyreeni ja karhunvatukka

Ulkotyöpäivä tänään. Minä haketin ja kitkin karhunvattujen ympäristöä ja kuusiaidan seutua, mies kasvimaata. Kylläpä polvet ja selkä tietävät olleensa työmaalla.

Syreenipuska, joka kärsi viime syksynä vesi- ja viemäriputkien laitosta, kukki huonosti ja kasvoikin kituen. Se leikattiin tänään matalaksi. Oksat sitten haketettiin ja paksummista saatiin polttopuitakin.

  

Unkarinsyreeni puolestaan kasvaa nyt hyvin. Se kukkii  myöhemmin kuin muut syreenit. Unkarinsyreenin lehdet ovat pitkähköt, soikeat ja suipot sekä tyvestä että kärjestä. Se kukkii edellisvuoden versoilla. Kukkatertut ovat pystyt, kapeahkot ja tiheät. Syreeniä voi leikata joko keväällä tai heti kukinnan jälkeen kesällä.Vanhimmista oksista voi poistaa pari kolme heikointa ja hennoista vesoista jättää vain pari elinvoimaisinta. Samalla syreenin juurelle on hyvä levittää kerros kompostimultaa. Syreenin voi leikata alas astikin, mutta kukkimista saa odottaa silloin kauan.

  

Karhunvatukka kukkii. Karhunvatukka ’Sonjan’ marjat alkavat kypsyä jo elokuun alussa, ja koko sato valmistuu usein ennen syyspakkasia. ’Sonja’ on itsepölytteinen lajike. Marjat ovat noin 2 sentin kokoisia, kiiltävän mustia, mietoja ja makeita. Viime kesänä tein niistä hyytelöä. Karhunvatukka kannattaa istuttaa syvämultaiseen, kuohkeaan maahan ja  aurinkoiselle, lämpimälle paikalle. Karhunvatukka tekee sadon toisen vuoden versoihin.

 

 Tänään oli haketuspäivä. Erinäisiä laatikollisia haketta kannoin kuusiaidan juurelle. Risuja on vieläkin iso kasa jäljellä, joten haketusta riittää useammallekin päivälle.

  

Vaihteeksi taas pörräsivät riippuliitäjät lähettyvillä.