Hautajaisista häihin

Sateinen päivä jälleen.  Mutta ei minua sade mitenkään haitannut. Aamulla lähdin taas ajelemaan kohti toimituksia. Toisaalla oli hautaan siunaaminen, toisaalla vihkiminen. Yleensä tuo papin toimituspäivä meneekin näin: ensin hautaamiset, sitten vihkimiset ja mahdollisesti vielä kasteetkin. Tänään ei kuitenkaan ollut kasteita työlistallani.

Muistotilaisuudessa oli kauniit kukka-asetelmat, joissa oli mukana viljankorsia kertomassa, että vainaja oli ollut maanviljelijä. 

Vihkikirkkoonkin oli tehty kaunis kukka-asetelma, erilainen kuin tavallisesti. 

Vihkiparin oli tarkoitus kuvauttaa itsensä ulkona, mutta satoi ja niin he palasivat kirkkoon kuvauksiin.

Tänään minulle sattui kämmi: Unohdin vihkiparille annettavan raamatun sakastiin ja kävin sen hakemassa toimituksen lopuksi lauletun vihkivirren aikana. Tulihan tuo vihkiraamattu, johon vihkiminen oli merkitty, annetuksi kuitenkin oikeaan aikaan hääparille! Kotiseurakuntahan antaa  avioparille lahjaksi Raamatun, opastukseksi ja rohkaisuksi yhteiseen elämään.

Raamatun sana tänään: ”Käännä katseesi pois synneistäni ja pyyhi minusta kaikki pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.” (Psalmi  51:11-12)

Päivällä oli jo kotiin  tullut viikonlopun viettoon lapsenlapset vanhempineen. Pienten kanssa oli mukava hetkinen töistä tultua touhuta. Isommat pienet innostuivat illalla piirtelemään kivoja kortteja meille. Tulikin mukavia muistoja tästä päivästä.