Joulutorttumarmeladi

Japanin happomarjassa on kauniit kirkkaanpunaiset marjat, joita ainakaan vielä eivät rastaat ole syöneet. Japanin happomarja on piikikäs kasvi. Sen raa’at marjat ovat myrkyllisiä, mutta kypsinä ne ovat syötäviä. En kuitenkaan ole niitä maistellut.

Näitä marjaomenan punaisia pienen pieniä omenia (vai marjojako ne ovat?) ovat rastaat olleet napostelemassa. Tänään rastaat tulivat joukoittain aivan talon viereen myös paatsaman mustia marjoja hakemaan.

Keitin omena-kriikunamarmeladia. Eilisen kriikunamehun teosta jäänyt mäski ja muutama litra omenoita. Pienehköistä happamista omenista poistin huonot osat, karat ja kannat ja siemenkodat ja pilkoin ne kuorineen ja kiehautin vähässä vedessä, soseutin sauvasekoittimella ja laitoin samaan kattilaan mäskin kanssa, kuumensin, lisäsin sokeria ja kun uudelleen seos kiehui, lisäsin puoli pussillista punaista Melatinia desiin sokeria sekoitettuna vispilällä. Tulipa tuhtia tavaraa nelisen litraa. Jouluhillot eli joulutorttuihin sopiva kiinteä marmeladi on nyt valmiina odottamassa.

Päivällä pienet käväisivät ja toivat tullessaan kivoja piirustuksia.  Onneksi sain pienten perheeseen muutaman kurpitsan ja loput kriikunat. Poikakin vei mennessään muutaman kurpitsan. Vielä riittää kurpitsoissa töitä meillekin ja jakoonkin, koska kaikki 13 talvikurpitsaa  painoivat yhteensä 85 kiloa.

Oli hyvä ilma käydä sauvakävelylenkillä. Metsäänmenomatkan varrella monissa pihoissa lauloi ruohonleikkuri. Täälläpäin on jopa muutamissa pienissä pihoissa päältäistuttava ajoleikkuri. Tuo tuntuu meikäläisestä vanhasta liioittelulta.  Kai nykyään täytyy olla komea koneistus noin tuhannen neliön tonteillakin!