Olipa saalis

Torstaina menimme mökille. Saimme olla siellä lämpimän, parikymmenasteisen auringonpaisteisen perjantaipäivänkin. Järven vesikin oli vielä aivan uintikelpoista: 17-asteista.

  

Perjantaiaamu oli sumuinen. Joutsenperhe uiskenteli lahdella: poikanen ja pari aikuista. Niitä oli mukava seurata, mutta lähelle niitä ei päässyt.

Kuljimme  metsässä etsimässä sieniä. Hieman löysimme kantarelleja ja suppilovahveroita ja jonkin verran haapa- ja leppärouskuja ja karvalaukkuja. Mökillä on ollut kuitenkin koko alkusyksyn kuivaa, joten vieläkään ei ole paljon sieniä noussut. Pieniä suppisten alkuja tosin näkyi jo siellä täällä. Puolukoitakaan ei paljoa enää löytynyt.

Mutta saimmehan sentään hyvän kalasaaliin. Verkossa oli toistasataa ahventa ja kymmenkunta kiiskeäkin. Olipa niissä ensin irroittamista, sitten perkaamista tuntikausiksi.

Harmittaa, kun mökillä oleva ainoa omenapuu on saanut lahovian tai jonkin sienen rungon alaosaan, mikä vaikuttaa tuhoavan koko puun. Jo kolmena vuonna tuossa perheomenapuussa on ollut Vuokko-oksassa muutama omena. Hyvänmakuisia.

Raamatun sana tänään: "Jeesus sanoo: Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet." (Matteus 6:34)

 "Yhteistä matkaa tehdä saamme turvaten vain Vapahtajaan.
Ja risti näyttää meille suunnan.Käy, Herra, meitä siunaamaan."
(Jaakko Löytty)