Pyhäinpäiväviikonloppua

Lapsenlapset vanhempineen tulivat viettämään pyhäinpäiväviikonloppua. Pienimmän kanssa pappa leikitteli ja opetti häntä taputtamaan pöytää tietyllä tavalla ja niin he yhdessä... ja monta muuta kivaa juttua pienten kanssa on touhuttu.

Teimme eilen isompien kanssa yhdessä laktoositonta, kananmunatonta pannukakkua. Sekoittelimme taikinan litrasta laktoositonta punaista maitoa, desistä vettä, noin viidestä desistä vehnäjauhoja, kolmesta teelusikallisesta leivinjauhetta, yhdestä teelusikallisesta suolaa ja lorauksesta hunajaa ja öljyä. Sitten levittelimme omenaviipaleita ja rusinoita, kun taikina oli kaadettu kuumalle rasvatulle pellille. Puolisen tuntia parissa sadassa asteessa ja maukasta tuli!

Liturgiset värit ilmentävät kirkkovuoden pyhien aiheita. Punainen on  Pyhän Hengen, veren, tulen ja todistuksen väri. Punaista käytetään muun muassa helluntaina ja pyhäinpäivänä. Pyhäinpäivänä muistellaan sekä kaikkia kristikunnan marttyyreita että muita uskossa Kristukseen kuolleita. Sana pyhä ei kuitenkaan viittaa vain kuolleisiin. Jokainen Kristuksen oma on pyhä. Hän on uskossa osallinen näkymättömästä pyhien yhteydestä.

Eilen töissä hautajaispäivä, tänään pyhäinpäivä. Pyhäinpäivänä haudoilla ja valokuvien edessä tuikkivat kynttilät kertovat yhteydestä meidän ja perille päässeiden välillä. Pyhäinpäivänä muistetaan myös seurakunnissa kuolleita rakkaita. Seurakuntamme kutsui kirjeellä  kirkkoon  niitä ihmisiä, joilta on kuollut läheinen edellisen pyhäinpäivän jälkeen.

Messussa tänään sitten luettiin viime pyhäinpäivän jälkeen kuolleiden henkilöiden nimet ja omaiset kävivät sytyttämässä muistokynttilän. Jos ei ollut ketään lähiomaista paikalla, suntio sytytti kynttilän, kun vainajan nimi oli luettu.

Kävimme myös jo päivällä viemässä kynttilät omien lähiomaisten haudoille eri hautausmaille. Olisi tietysti ollut mahdollisuus sytyttää kynttilämme myös tänne muualle haudattujen muistokiven luo.