3.2.2014

Viikon viemää, pala taivastakin.

Viime viikolla oli lähetysnäyttely seurakunnassamme. Näyttelyn teemana oli "Ilo sulle ja mulle". Oli mukava seurata, miten innokkaasti lapset ottivat osaa. Vuorovaikutus toimi hienosti. Esittelijät, lähetystyöntekijät, kertoilivat lapsista eri puolilla maailmaa ja samalla evankeliumin ilosanomaa.
Perjantaina oli näyttelyn siirtopäivä. Niinpä olimme purkamassa ja pakkaamassa ja kantamassa peräkarryyn lähetysnäyttelyn. Se lähti sitten seuraavaan paikkaan sinne lasten iloksi.
Näyttelyn purkamisen jälkeen kävimme vielä sairaalassa. Näimme siellä, miten nykyään voidaan nostaa potilaita tällaisella nosturilla. Näin hoitajien selät kestävät paremmin ja potilaiden on helppo päästä vuoteeseen ja vuoteesta pyörätuoliin.
Lauantaina pääsimme Suomi-Unkari-seuran järjestämiin viininmaistajaisiin. Maukkaita unkarilaisia leipomuksia, pogácsoja ja juustotankoja oli viinien kera. Sain ohjeenkin juustotankoihin.

Juustotangot (Sajtos rúd) (annoksesta tulee yksi pellillinen).  Annokseen tulee 140 g vehnäjauhoa, 80 g voita tai margariinia, 5 g hiivaa, ½ dl maitoa, 1 kananmuna, 120 g kovaa juustoa hienona raasteena (kaupan juustoraaste ei käy!), 1 rkl smetanaa, n. 1 tl merisuolaa.
Hiiva sekoitetaan kädenlämpöiseen maitoon. Kylmä(!) margariini nypitään suolattuun (katso juuston suolamäärä!) vehnäjauhoon. Nypitään siihen pienissä erissä ”ilmavasti”100 g juustoraastetta ja lopuksi hiivamaito, johon on sekoitettu munankeltuainen. Taikinaa keventää smetanalla tarpeen mukaan. Annetaan taikinan levätä limppuna tunnin ajan tai vaikka yön yli. Kaulitaan puolen sentin paksuiseksi neliskulmaiseksi levyksi, reunat "siistitään", voidellaan suolatulla valkuaisella ja loppu juustoraaste ripotellaan päälle. Leikataan sieviksi (ideaalinen on 11 x 1 cm) tangoiksi ja paistetaan 200 asteessa  kullanruskeiksi.

Unkarilais-turkulainen viiniasiantuntija Alajos Hajba maistatti unkarilaisia viinejä ja kertoili niistä mielenkiintoisesti. Tulipa kerrankin käytyä kaupungissa bussimatkalla!
Sunnuntaina oli kummikirkko. Kirkkomme oli täynnä pientä väkeä vanhempineen ja kummeineen. Oli paljon katseltavaa ja kuunneltavaa ja lapset pääsivät myös siunattaviksi apostolisella siunauksella, millä heidät oli siunattu myös kasteen yhteydessä.
 Halaus on aina tärkeää! Pienemmille ja isommille.
Messun jälkeen oli yhteisvastuun hyväksi lounas: pizzaa ja salaatteja. Tietysti myös kahvia ja mehua ja pullaa jälkiruoaksi ja jälkiruoan jälkiruoaksi "pala taivasta": hattarat halukkaille. Ja oli etenkin lapsilla oli mukavaa seurattavaa hattarakoneen toiminta ja  hattaran valmistuminen.
 Pikkusiskokin nautti hattarasta.
Jotkut pääsivät myös osalliseksi kasvomaalauksesta. Monenlaisia kuvia näkyikin pienten poskilla. Oli myös muuta ohjelmaa kuten ongintaa ja piirtämistä/maalausta lapsia varten.
Lohdutus
Ei ihmisen käsi riitä, kun ikävä suurin on.
Lohdutus alkaa siitä, kun olet avuton.
Kun olet pimeässä kipusi keskellä,
Jumalan käsi on tässä, lohtuna vierellä.
Soittimet ovat kiinnostaneet tänään pikkusiskoa. Tämä maanantai on ollut kuitenkin reilu ulkoilupäivä: Pappa kävi kokeilemassa latujen kuntoa eli hiihtämässä. Hain pikkusiskon kävellen meille. Niinpä sitten  pikkusiskon kanssa nautimme ulkoilusta parisen tuntia ja kolasimme lunta, tehtiin muutama lumienkelinkin kuva, potkittiin  palloa ja haettiin kelkat esille ja laskettiin mäkeä -  lumikolalla.

5 kommenttia:

  1. Ihana runo tuo Lohdutus!

    VastaaPoista
  2. Tuo runo kuuluu tämän vuoden yhteisvastuun aiheen esittelyyn seurakuntatalomme aulassa.

    VastaaPoista
  3. En tiedä, kuinka monelle tuhannelle lapselle olen tuota näyttelyä esitellyt. Aina se on ollut yhtä mukavaa. Aina nuo lapsiyleisöt innostuessaan innostavat myös esittelijää. Hyvä, että näyttelyjä vielä pyöritetään. Vasta osallistumalla ymmärtää niiden merkityksen...

    Tuossa kuvassa oli tuttu esittelijä, lähetyskurssitoveri.

    VastaaPoista
  4. MM: Huhu kertoo, että näyttelyt keväällä lopetetaan - valitettavasti...harmi.

    VastaaPoista
  5. Siitä lopettamisesta on puhuttu jo vuosia...
    Siinä menetetään myös yhteyksiä opettajiin, lasten vanhempiin, seurakuntien moniin työntekijöihin, aktiivimaallikoihin jne. NÄyttelyt olivat myös osa yhteistyötä, etukäteisneuvotteluja, perhekirkkoja ja oheistilanteita eri ryhmillä. Olenpa saanut esitellä lasten näyttelyn avulla lähetystyötä myös esim kirkkovaltuustolle ja kerran näyttelyhuoneessa järjestettiin kahvitilaisuus lähtöehtoollisella olleelle rauhanturvajoukolle ja minut pyydettiin puhumaan heillekin...

    VastaaPoista