Eilen Burgosissa kirjaston jälkeen kävin Katedraalissa. On komea ja todella iso: sen kiertämiseenkin meni aikaa. Katedraali on Euroopan vanhimpia ja suurimpia. Aivan katedralin vieressä oli tuo julkinen alberge, jossa majoituin. Hyvä sänky oli ja rauhallinen yö, joskin aamulla aikaisin porukka alkoi tehdä jo lähtöä.
Eilen söin peregrinomenuaterian jo kuuden maissa. Illalla oli klo 19.30 pyhiinvaeltajien messu, jossa meidät siunattiin. Kun olin tällä kertaa ehtoollisjonossa pyytämässä siunausta oikea käsi ristissä rinnan yli, niin sain siunauksen ja ristinmerkin otsaan. Tuntui hyvältä lähteä matkaan siunattuna.
Albergessa vaeltajapatsas.
Aamulla lähdin vähän yli seitsemän liikkeelle aamupuuron, banaanin, teen ja leivän voimalla. 10 kilometrin päässä oli ensimmäinen kahvipaikka Tarjadoksessa.Oikein hyvä pikkukauppa eli tienda täkäläisittäin. Helpotushotellissakin oli saippuaa ja käsipaperia. Tarjadoksessa on monta baaria, mutta tämä ensimmäinen kyllä näkyi koonneen eniten janoista ja pysähdyspaikkaa kaipaavaa vaeltajaa.
Korealainen Sun
Jos ei näillä osaa pysyä oikealla tiellä, niin...
Pölyisellä ja tuulisella mesetalla peltotien tapaista vaelluspolkua kulkiessa tuli jano vähän väliä. Kun mesetaa alettiin nousta Rabe de las Calzadasta, tuntui tuuli lisääntyvän. Toki oli pilvistä, ei liian kuumaa eikä sentään satanut. Lämpötila oli jo laskenut eilisestä monta astetta.
Yhtäkkiä tuli alastulo Alto mesetalta (950 metristä 825 metriin). Kyllä siinä polvet ottivat koville! Hornillos del Caminoon.
Siellä oli tienda, jossa oli maailmanaikoja eli monenmoista kelloa, oli eri maiden rahoja seinällä ja oli kilometrimääriä kohti Santiago se Compostelaa. Ja kaupan nimikin oli 469 kilometriä eli se määrä on vielä sieltä taivallettavana Santiago se Compostelaan.
Olenkin kulkenut tähän asti jo kolmanneksen vaellusmatkasta.
Hornilloksesta taas noustiin tasaista mesetaa kulkemaan. Tie on kivikkoinen ja matkalla oli taas laitettu kiviä toistensa päälle. Puolivälissä Hontanakseen olisi ollut mielenkiintoinen alberge, jossa olisi yhdessä tehty ruoka niistä aineksista, mitä kulkijoilla on ja muutenkin se on aivan yksinkertainen San Antonin pieneen alberge. Minulla ei ollut paljon mitään yhteiseen pöytään, joten kävelin ohi poikkeamatta.
Tämän päivän matkan voi jakaa kolmeen suurinpiirtein yhtä suureen osaan, kymmenisen kilometrin välein pysähdyspaikkojen mukaan. (Toki istuskelin matkalla muutenkin vielä eväitä syömässä ja jalkoja lepuuttamassa.)
Etualalla saksalainen Helga, jonka kanssa tapasimme useasti.
Täällä Hontanaksessa olen majoittuneena yksityiseen albergeen, jossa yö maksaa 5€, mutta pyykki 7€. Koneeseen kuitenkin meni tänään lähes kaikki vaatteet. Silkkivillakalsareissa (legginseistähän nämä käyvät ainakin näissä oloissa) kuljen nyt pyykkiä odotellessa.Hontanas on pieni kylä, jossa on monta albergea, jotka elättävät kyläläiset. Tässäkin albergen baarissa kulkee koko ajan väkeä. Jopa noin 25 hengen suomalaisryhmä Albatros-matkalaisia poikkesi välipalallaan. He kulkevat viikon ajan bussilla ja kävelevät muutaman kilometrin päivässä.
Iltaruokaa tässä odottelen ja sitten petiinpääsyä. Jo olinkin lepäämässä peittojen alla jonkin aikaa lämpimässä suihkun ja välipalan jälkeen. Nyt vielä iltajumppa niin kuin eilenkin korealaistyttöjen kanssa teimme kunnollisen keppijumpan venyttelyineen. Täällä on yllättävän paljon korealaisia vaeltajia ja olenkin kulkenut heidän kanssaan samoja päivämatkoja ja samoissa yöpymispaikoissakin.
Yksin vaeltaminen on ollut antoisaa. Voi pohtia rauhassa asioita, kulkea rukoillen ja voi kulkeä omaan tahtiin muista huolehtimatta reppu eli kaikki mukana.
Kuulin jutun keskiajan vaeltajista, jotka lähtivät matkaan hakemaan parannusta tauteihinsa. Lihavat ja paljon rasvaa ja läskiä syöneet ja vähän liikkuneet vaeltajat kulkiessaan pudottivat painoaan ja kohottivat kuntoaan pitemmällä matkalla kuin me nyt. Niinpä kun he pääsivät Santigo de Compostelaan, he olivat kokeneet ihmeparannuksen...
Jopa kävelet kovia matkoja!
VastaaPoistaHei, kiitos blogista.
VastaaPoistaTätä on mukava seurata.
Kirjoitit korealaisista. Asia on vaivannut minuakin, joten olen koettanut selvittää asiaa korealaisten kanssa. Usein yhteistä kieltä ei löydy. Eräskin tyttö Cebreiron juurella näytti osaavansa viisi sanaa espanjaa eikä lainkaan englantia. Hän osasi sanoa vettä, voileipää, vessa, kiitos ja hei.
Toinen korealainen kertoi minulle hienovaraisesti, että Koreassa on enemmän kristittyjä kuin buddhalaisia. En ollut todellakaan tullut sitä ajatelleeksi.
Kolmas kertoi, että kyseisenä vuonna Koreassa oli julkaistu kuusi camino-kirjaa. Hän kertoi, että camino on monille nuorille suosittu tapa viettää välivuotta.
Olen ymmärtänyt, että luonto on korealaisille hyvin tärkeä. Luonnossa kulkeminen lähenee monen mielestä meditaatiota.
Hyvää matkaa sinulle (ja korealaisille!)
Sinä siis kuljet yksin. Siinä saa olla omine ajatuksineen. Hyvää päivää tänäänkin!
VastaaPoista