Santiago de Compostelan vaelluksen kuvittelua

Olen tänään lisäillyt kuvia vaelluskertomuksen alkupäähän, mutta kesken toki on vielä tuo urakka. Vasta muutaman päivän ajalta olen kerinnyt tuota päivitystä tehdä.  En ole vielä edes kaikkia matkakuvia ehtinyt katsella – niitä on reilusti yli 2000.

Aamupäivällä soi puhelin ja sain yllättäen peruutusajan parin tunnin päähän hammashoitajalle hampaiden hammaskiven poistoon, johon minulla oli sovittu aika vasta kesäkuulla. Iloinen juttu tämä yllätys. Samalla reissulla kuulin, että lähiseudulta oli jonkun hammashoidon ammattilaisen äiti ollut samaan aikaan vaeltamassa kuin minä. En vain tiedä, kuka.  Olisi kiva vaihtaa kokemuksia hänen kanssaan. 

Kotimatkalla poikkesin kurkistamaan pieniä. Pikkusisko olikin uppoutuneena tablettipeliin ja isoveli tuli juuri eskarista. Mukava tavata heitä ja tietysti heidän äitiään.  

Olen purkanut kaikki matkavarusteeni ja pessyt pari koneellista pyykkiäkin. Huomasin, että en ole kovin paljon matkalla kadottanut tavaroitani. Yksi haka, yhdet valecrocksit ja yksi kasaan menevä retkimuki ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Näillä tietämin aika vähillä kadottamisilla olen selvinnyt. 

Viime yö oli kuuma: Tuntui, että kylvin vain hiessä. Onneksi tänään on sää viilentynyt, joten ensi yö lienee helpompi jo nukkua. Varmaan myös viime yön unettomuuteen vaikutti matkalta kotiintulon aiheuttama olotila  ja matkan kertaaminen mielessä.

Päivän urakkaan on kuulunut matkan aikana tulleen postin tsekkaaminen. Jotain tärkeää, jotain nopeasti hoidettavaa, jotain uutta tietoa, jotain innostavaa - vähitellen arki alkaa käynnistyä. Onneksi on ollut sadepäivä, että olen voinut rauhassa tutkia näitä.

Jatkan päivittämistä.