Aamulla maukkaan aamiaisen (tuoremehu, patonginpätkä, voinappi, marmeladi, croissant ja tee) jälkeen oli hyvä lähteä vaeltamaan klo 7.30. Miesporukka, jonka kanssa olin edellisen yön nukkunut samassa huoneessa, hyvästeli ja kerkisi lähteä ennemmin jo matkaan.
Ei satanut jos nyt ei kovin lämminkään ollut. Pari puseroa päällekkäin vaelsin. Käsineet kädessä täällä saa kulkea, että tarkenee aamusta.
Vianaan oli kymmenkunta kilometriä mäkistä maastoa. Vianassa bongasin kiinakaupan yllättäen kun kaupan myyjä oli kadulla tupakalla. Vain tämä kauppa kahviloiden ohella oli auki. (Kiitos Talvicamino tästäkin vinkistä.) Kävin ostamassa haan kadonneen tilalle, löysin kevyitä ässä-koukkujakin sekä puutarhakengät kadonneen tilalle iltakengiksi.
Vienasta oli puolestaan kymmenkunta kilometriä Logronoon, jonne tullessa oli todella pitkään kaupunkikävelyä.
Logronossa näin ainoan vappukulkueen (?) eikä sekään ollut kovin pitkä. En siellä pitkään viihtynyt, vaan jatkoin matkaa.
Taas kaupungista ulosmeno kesti kauan, mutta oli mukavaa seurata vapaapäiväänsä viettävää kansaa. Joka puolella oli paljon lapsia vanhempineen ja isovanhempineen puistossa. Vappujuhlintaa oli yhdessä grillaaminen ja ateriointi ja pelaaminen koko perheen, myös isovanhempien kanssa.
Matkan varrella oli verkkoaitaan täälläkin tehty monenlaisia ristejä niin risuista kuin oksista kuin muovistakin.
Navaretteen tullessa oli härkä...
Navaretteen oli Logronosta noin 13 kilometriä. Matkan varrella oli myös vanhan peregrinojen hospitaalin rauniot.Navarettessa majoituin yleiseen albergeen, vintille, jossa oli enää tilaa ja taas sain alapetin.
Koska oli vappu, kaikki ravintolat olivat täynnä illansuussa ja illalla ja hinnat pilvissä. Albergeissa saa jättää ruokiaan seuraaville ja ne ovat vapaasti käytettävissä. Niinpä löysin keittiön kaapista ison sipulin, puoli pussillista linssejä ja lähes kilon perunoita, chiliä ja muita mausteita. Laipää löytyi kuten liemikuutioitakin läheisestä pienestä kaupasta, tiendasta. Keitin maukasta mausteista linssikeittoa ison kattilallisen ja ateriakavereina oli pari eteläsaksalaista pyöräilijää, jotka olivat tulleet kotoaan Pamplonaan omalla autolla ja saivat autonsa säilytykseen jonkin hotellin pihalle vaelluksensa ajaksi. Neljä korealaista tyttöäkin oli osingolla. - Eipä minun tarvinnut tiskata!
Tässä albergessa ei ollut wifiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti