Pyhän Jaakobin tie eli Camino de Santiago
on Ranskan rajalta Pohjois-Espanjan Santiago de Compostelaan kulkeva
pyhiinvaellusreitti. Pyhän Jaakobin tien
suosituin osuus onkin tämä Ranskan Saint-Jean-Pied-de-Portista Santiago de Compostelaan
kulkeva ranskalainen reitti, jota pitkin kuljin. Vaellukselle voi lähteä myös muualta kuten
vaikka Portugalista tai Sevillasta.
Matkareitti kulkee monenlaisten seutujen halki kirkolta toiselle ja lopulta katedraalille Santiago de Compostelaan ja jotkut jaksavat vaeltaa vielä rannikolle Finisterraan eli maailmanloppuun.
Pyhän Jaakobin reittiä ei ole pakko taittaa kävellen – jos
jalkapatikassa kulkeminen tuntuu vaivalloiselta, voi Santiago de Compostelaan
reissata myös polkupyörällä tai hevoskyydillä compostelan saadakseen.
Jotkut kulkevat vain päiväreppujen kanssa ehkä hyvin lyhyitäkin matkoja saadakseen tuntumaa vaellusreittiin.
Pyhiinvaellusreittien päätepiste Santiago de Compostela on
Galician maakunnan pääkaupunki ja yksi Euroopan tärkeimmistä kristillisistä
keskuksista heti Rooman ja Jerusalemin jälkeen. Santiago de Compostelan vanhakaupunki
on Unescon maailmanperintökohde, joka tunnetaan roomalais-, gootti- ja
barokkityylisistä rakennuksistaan. Santiago de Compostelan tärkein nähtävyys on
sen keskellä kohoava näyttävä katedraali, jonka kryptassa säilytetään apostoli
Jaakobin luita. Vaelluksen suorittaneille Santiago de Compostelan katedraalissa
järjestetään päivittäin pyhiinvaeltajien messu, joka on monelle perinteinen
päätös patikkaurakalle.
Compostela eli pyhiinvaellustodistus.
Minulle tuo vaelluksen päätöspäivä eli Santiago de Compostelaan saapuminen oli lauantai. Silloin oli messu suitsutusastioineen, samoin seuraavana päivänä eli sunnuntaina. Juhlaa.
Aloitin vaeltamisen Pamplonasta 28.4. ja Santiago de Compostelaan saavuin 24.5. päivää vaille neljän viikon pyhiinvaelluksen jälkeen. Maanantaina 26.5. lähdin kotimatkalle. Kotona selvisi parin päivän kuluttua, että vasen jalkani ei toimi kunnolla. Siihen oli tullut rasitusvamma eli ns. marssimurtuma päkiään ja varpaisiin. Edelleen heinäkuun puolivälissä kuljen kyynärkeppien varassa. Matkalla en tajunnut tuon vamman vakavuutta, koska minulla ei ollut rakkoja, vain vasemman jalan varpaita lähinnä vaelluksen jälkeen kihisytti.. Ja olisin sen ymmärtänyt, en olisi päässyt perille saakka kävellen, vaan matka olisi täytynyt keskeyttää.
Tuo pyhiinvaellusmatka oli minulle matka hiljentymään, hiljaisuuden retriitti. Se oli irtiotto arjesta. Se oli myös kokeilu, miten jaksan vielä tämän ikäisenä vaeltaa pitkän matkan. Kevät Espanjan luonnossa oli myös mielenkiintoista seurattavaa.
Yhä uudelleen haluaisin lähteä pyhiinvaellukselle. Ehkä saan vielä vaeltaa joskus jossakin, vaikkapa lyhyempiä matkoja, kun jalka kuntoutuu, jHs..
Kiitos vaelluskertomuksesta, joka päivä sitä lueskelin. Harmi, että sait marssimurtuman. Toivottavasti se kuitenkin parantuu pian.
VastaaPoistaRuumiillinen matka on myös henkinen matka. Oletko huomannut matkan tuomia muutoksia arkielämässä? Muuta kuin että jalka on kipeä?
VastaaPoistaVaellustasi oli niin mielenkiintoista seurata. Se koukutti! Hienoa, että jaoit sen kanssamme.
VastaaPoistaToivotaan ja rukoillaan jalalle parannusta. Pitkään se on vaivannut...
Marjut: Itsekin vielä toisinaan lueskelen matkakertomustani.
VastaaPoistaTuulento: Kärsivällisyyttä...
Jaana: Jalka jaksaa muistuttaa edelleen...