Pyhiinvaellus on vaellettu 2014 Pamplonasta Santiago de Compostelaan

Pyhän Jaakobin tie eli Camino de Santiago on Ranskan rajalta Pohjois-Espanjan Santiago de Compostelaan kulkeva pyhiinvaellusreitti.  Pyhän Jaakobin tien suosituin osuus onkin tämä Ranskan Saint-Jean-Pied-de-Portista Santiago de Compostelaan kulkeva ranskalainen reitti, jota pitkin kuljin.  Vaellukselle voi lähteä myös muualta kuten vaikka Portugalista tai Sevillasta. 

Matkareitti  kulkee monenlaisten seutujen halki kirkolta toiselle ja lopulta katedraalille Santiago de Compostelaan ja jotkut jaksavat vaeltaa vielä rannikolle Finisterraan eli maailmanloppuun.

Pyhän Jaakobin reittiä ei ole pakko taittaa kävellen – jos jalkapatikassa kulkeminen tuntuu vaivalloiselta, voi Santiago de Compostelaan reissata myös polkupyörällä tai hevoskyydillä compostelan saadakseen.

Jotkut kulkevat vain päiväreppujen kanssa ehkä hyvin lyhyitäkin matkoja saadakseen tuntumaa vaellusreittiin.

Pyhiinvaellusreittien päätepiste Santiago de Compostela on Galician maakunnan pääkaupunki ja yksi Euroopan tärkeimmistä kristillisistä keskuksista heti Rooman ja Jerusalemin jälkeen. Santiago de Compostelan vanhakaupunki on Unescon maailmanperintökohde, joka tunnetaan roomalais-, gootti- ja barokkityylisistä rakennuksistaan. Santiago de Compostelan tärkein nähtävyys on sen keskellä kohoava näyttävä katedraali, jonka kryptassa säilytetään apostoli Jaakobin luita. Vaelluksen suorittaneille Santiago de Compostelan katedraalissa järjestetään päivittäin pyhiinvaeltajien messu, joka on monelle perinteinen päätös patikkaurakalle.

Compostela eli pyhiinvaellustodistus.

Minulle tuo vaelluksen päätöspäivä eli Santiago de Compostelaan saapuminen oli lauantai. Silloin oli messu suitsutusastioineen, samoin seuraavana päivänä eli sunnuntaina. Juhlaa.

Aloitin vaeltamisen Pamplonasta 28.4. ja Santiago de Compostelaan saavuin 24.5. päivää vaille neljän viikon pyhiinvaelluksen jälkeen. Maanantaina 26.5. lähdin kotimatkalle. Kotona selvisi parin päivän kuluttua, että vasen jalkani ei toimi kunnolla. Siihen oli tullut rasitusvamma eli ns. marssimurtuma päkiään ja varpaisiin. Edelleen heinäkuun puolivälissä kuljen kyynärkeppien varassa. Matkalla en tajunnut tuon vamman vakavuutta, koska minulla ei ollut rakkoja, vain vasemman jalan varpaita lähinnä vaelluksen jälkeen kihisytti.. Ja olisin sen ymmärtänyt, en olisi päässyt perille saakka kävellen, vaan matka olisi täytynyt keskeyttää.

Tuo pyhiinvaellusmatka oli minulle matka hiljentymään, hiljaisuuden retriitti. Se oli irtiotto arjesta. Se oli myös kokeilu, miten jaksan vielä tämän ikäisenä vaeltaa pitkän matkan. Kevät Espanjan luonnossa oli myös mielenkiintoista seurattavaa.

Yhä uudelleen haluaisin lähteä pyhiinvaellukselle. Ehkä saan vielä vaeltaa joskus jossakin, vaikkapa lyhyempiä matkoja, kun jalka kuntoutuu, jHs..