Karhunvattuja

Sunnuntaina olin juhlimassa Rukoushuoneen 80-vuotisjuhlia. Siellä on tällainen taulu, jonka paikallinen opettaja oli maalannut aikoinaan. Taulussa on kuvattu kyläläisiä toimissaan.

Juhlassa oli monenlaista ohjelmaa, historiikkia, juhlapuhetta ja paljon musiikkia, pääasiassa Siionin kannel -laulukirjasta.

Sunnuntai-iltana viikonlopun töiden jälkeen lähdimme mökille saunomaan ja uimaan ja kastelemaan puutarhaa. Letkutimme kasvit illalla kunnolla ja vielä maanantaiaamuna kastelimme niitä uudelleen ennen kotimatkaa. Itsemme kastelimme järvessä moneen kertaan myös - vesi viilensi hieman oloa.

 

Mökillä daaliatkin kukkivat. Mökillä ei ole vielä kotiloita kuten kotosalla. Niinpä monet kasvit säilyvät mökillä paremmin kuin kotona - jos myyrät eivät innostu niitä popsimaan.

Karviaiset kypsyvät kuten viinimarjatkin niin kotona kuin mökillä. Kotosalla lapsenlapsia oli joukko alkuviikon ja marjat ja Pirja-omenat maistuivat. Parhaitahan ne ovat, kun niitä saa itse poimia suoraan pensaasta tai puusta suuhun. 

Välillä tuli nälkä ja jano. Mummo paistoi vohveleita pihakatoksessa innokkaille syöjille. Ja pappa tarjoili mehua ja hilloja palanpainikkeeksi.

Sitten taas kuusi lasta kirmaili innoissaan pitkin pihamaata monenlaisessa puuhassa. Vesisuihku kasteluletkusta oli ainakin mukavaa ja välillä mentiin kuivattelemaan aurinkoon, "biitsille" loikoilemaan.

 Katutaidetta kerittiin piirrellä liiduilla.

Kotiinlähtiessään pieninkin käväisi poimimassa omat matkaeväät isompien esimerkin mukaan.

Karhunvatutkin alkavat kypsyä. Löysin tänään ensimmäiset kypsät. Karhunvattupensaikossa niitä lienee enemmänkin, mutta ensin on leikeltävä uudet tämänvuotiset versot lyhyemmiksi ennen kuin pääsen poimimaan. Pensaikko on rehevöitynyt tänä kesänä runsaasti. Oksat ovat piikikkäitä ja siksi poimiminen on hankalaa. Oksat näet tarttuvat ihoon ja vaatteisiin kiinni helposti.

Jo taas tänään lähdin mökille uimaan ja nauttimaan veden viilentävästä olosta. Tosin veden lämpötila oli 25 astetta - ei Jaakon kylmä kivi vielä ole sitä viilentänyt. Vanhastaan kuulemma Jaakonpäivää vietettiinkin vasta 5.8. eikä 25.7., sillä Suomessa (Ruotsi-Suomessa) tehtiin allakan uudistus v. 1753, jolloin siirryttiin 11 päivää eteenpäin helmikuun 17:sta suoraan maaliskuun 1:een. Tästä siirrosta johtuen oikea hydrologinen, vesien jäähtymisen alkava Jaakonpäivä olisikin vasta 11 päivää myöhemmin eli 5.8.

Mökillä punaiset viinimarjat suojaamattomasta pensaasta olivat kaikki hävinneet lintujen ruoaksi. Pari punaherukkaa suojasimme verkolla. Rastaat ovat kuitenkin olleet niin ovelia, että löysivät tien verkon alle ja olivat napostelleet melkein kaikki marjat. Kun tulin tänään, oli yksi rastas parhaillaan siellä aterioimassa ja hädissään räpiköi, yritti pois, kun lähestyin pensasta. En sitä heti auttanut, vaan siirryin kastelemaan kurpitsoja ja tomaatteja. Jonkin ajan  kuluttua huomasin linnun kaikonneen itse pois. - Vaaleanpunaiset ja valkoiset sekä mustat ja vihreät viinimarjat ovat vielä säästyneet linnuilta.

Sana tälle päivälle: "Joka hillitsee kielensä, turvaa henkensä, suupaltti kulkee turmioon." (Sananlaskut 13:3)
 "Näin sanoo Herra: - Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä, niin löydätte rauhan." (Jeremia 6:16)