Jouluaattona väskynäsoppaa

Joulusaunasta  nautittiin aamupäivällä ja sen jälkeen asetuimme syömään joulupuuroa. Riisipuuroa haudutin parisen tuntia. Puuron keitin laktoosittomasta täysmaidosta. Ensin kuitenkin muutama desi vettä, jonne 4 desiä riisiä. Lopuksi laitoin suolaa teelusikallisen ja tietysti sen mantelin. Manteleita oli pähkinäseoksessa aamupalla. Silloin joku keksi, että siitähän voi nyppiä mantelin jokaiselle valmiiksi puuroon laitettavaksi. Niinpä kiikutin pian piiloon koko pahkinäkupin - toin sen esille vasta myöhemmin puuron jo syötyä. Lopilta mantelin löytäjiä oli kuitenkin kaksi, koska piilotin kumpaankin kulholliseen yhden. Löytäjää ei palkittu mitenkään ruhtinaallisesti: 2 euron kolikolla (jonka saajat vielä laittoivat kolehtikoriin vähempiosaisten auttamiseksi...)

Joulupuuron kyytipoikana oli tietysti maitoa, kanelia ja sokeria sekä väskynäsoppaa. Väskynäsoppa ei ole luumusoppaa, vaan rusinasoppaa. Sopassa oli rusinoita, vettä, pari kanelitankoa, hunajaa, sitruunamehua ja perunajauhoja. Laitoin huuhdottuani rusinat likoamaan ne yöksi. Aamulla keitin ne liotusvedessään kanelitankojen kanssa. Lisäsin hunajan ja sitruunamehun ja suurustin kylmään veteen sekoitetuilla perunajauhoilla.

 Kuuntelimme joulurauhan julistuksen, jonka jälkeen lähdimme kirkkoon.

 Joulupuu on rakennettu... lauloivat lapset perheiden aattohartaudessa.

 Veimme omaisten haudoille kynttilöitä ja kävimme tällä  muualle haudattujen muistokiven luonakin.

Jouluateriaa ennen nuorin lapsistamme luki jouluevankeliumin. Varsinaisella jouluaterialla tänään nautimme monenlaista jouluruokaa: siikaa, mätiä, silliä, rosollia, vihreää salaattia, kinkkua, palsternakkalaatikkoa, porkkanalaatikkoa ja lanttu-omenalaatikkoa ja tietysti keitettyjä perunoita ja porkkanaviipaleita, herneitä ja monenlaista särvintä.  Jokaiselle jotakin sopivaa...

Lapsenlapset olivat täpinöissään jo pitkin päivää ja vihdoin oli lahjasäkki ilmestynyt eteiseen...miksi ihmeessä sen tuojaa ei koskaan näy... sama säkki vuodesta toiseen ja siinä on nimikin säkin päällä kertomassa oikeasta osoitteesta...

" Juhlimaan tulkaa toivon täyttymistä, rientäkää, kutsuu nyt Betlehem!
Etsikää lasta, taivaan kuningasta, ja kumartamaan tulkaa
ja kumartamaan tulkaa ja kumartamaan tulkaa Herraamme!
(Virsi 27:1)

Kun lapset perheineen olivat lähteneet, mekin illalla lähdimme vielä kynttiläkierrokselle suvun haudoille pitemmälle. Lunta oli tupruttanut teille. Juuri lumiaura oli kulkenut edellä, joten suurimman osan matkaa tie oli hyvä ajella.

Jouluyön messussa olimme jälleen omassa kirkossa, minä töissäkin.
Sana tälle päivälle:"Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: "Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa." (Luukkaan evankeliumi 2:8-14)