Lukurauhaa

 

Tänään helmikuun toisena sunnuntaina, 8. helmikuuta on Lukurauhan päivä. Vuosi 2015 on Kirjan vuosi. Sen kunniaksi Suomen kirjasäätiö kutsuu suomalaisia rauhoittumaan kirjan pariin.  Tarkoitus on rauhoittaa koko päivä kirjojen lukemiselle. 

Suomen kirjasäätiö on julistanut lukurauhan lait:

1§ Lukurauha koskee kaikenlaisia kirjoja ja kaikkia lukupaikkoja.
2§ Yhdessä lukeminen on sallittu.
3§ Yksin lukeminen on sallittu.
4§ Toisille lukeminen on sallittu.
5§ Toisen lukurauhan häiritseminen on kielletty.
6§ Oman lukurauhan häiritseminen toissijaisilla toiminnoilla on ankarasti kielletty.

Tänään olen lueskellut tietysti päivän lehtiä, mutta myös kirjaa.

Tänään luin Mikko Pyhtilän Sadetta odotellessa (Suomen Lähetyssseura 2014). Kirja kertoo Pohjois-Tansaniassa asuvista sukuma-heimon ihmisistä, heidän elämästään ja taisteluistaan nälän kanssa sateita odotellessa. Ilmastonmuutos on alkanut näkyä paikallisten ihmisten arjessa: ihmiset syövät jopa ruohoa henkensä pitimikseen. Oli ollut usein kuivaa eikä esimerkiksi maissi tai puuvilla kasvanut, vaan oli jo taimina kuollut pystyyn. Ja kun ei ruokaa ollut, ihmiset kärsivät ja joutuivat myymään lähes kaiken, mitä oli. Ja ruoan hinnat olivat nousseet  ja puuvillan hinta laskenut... Myös eläimet, nautakarja kärsi ja naudat olivat kuitenkin paikallisten pankki.

Tämän kirjan tapahtumat ajoitetaan noin vuodelle 2012 pääasiassa Itäisen hiippakunnan alueelle. Kirjoittaja on Suomen Lähetysseuran työntekijä, joka on tehnyt monia työmatkoja Tansanian maaseudun seurakuntiin ja työssään nähnyt, miten seurakunta tuo evankeliumin lisäksi paikalle muutakin hyvää. Mikko Pyhtilä on joutunut kokemansa perusteella pohtimaan, miten kuilu rikkaiden ja köyhien välillä on muuttunut yhä näkyvämmäksi.

Pyhtilä pohtii kirjassa myös, miten yksi ja sama kirkko on joillekin kuin juna, joka porhaltaa raiteillaan järkkymättömasti, ja joka joutuu törmäyskurssille sen kanssa, joutuu kokemaan olevansa väärässä, niin kuin liikennesäännöissä on oikeiden junien kohdalla.
Joillekin kirkko taas on kuin juna, joka jää jonnekin asemien välille tai lähtee sivuraiteille. Ihmiset odottavat sitä turhaan eikä juna tule koskaan heidän kohdalleen, tai jos tulee, se kiirehtii ohi pysähtymättä.
Joillekin kirkko on kuin juna, joka tulee ja pysähtyy kohdalle. Ottaa suojaan sateen ja tuulen keskeltä, antaa paikan istua ja levähtää ja vie turvallisesti perille.
- Kirkko on ulkopuolisille usein juuri sen näköinen, kuin me ihmiset kirkon sisällä olemme.
- Jos kristinuskoa olisi pitänyt voimassa vain kristityt, se olisi jo aikoja sitten kuollut.