21.8.2015

Kotiseutumatkailua

 Eilen illalla laitoin jälleen pataleivän muhimaan. Tällä kerralla siihen laitoin 6 desiä vehnäjauhoja, 1,5 desiä vehnäleseitä, 0,5 desiä seesaminsiemeniä, kukkurainen ruokalusikallinen tyrnijauhetta, 2 teelusikallista suolaa ja knafti teelusikallinen kuivahiivaa sekä 4 desiä vettä. Sekoittelin kevyesti ainekset lusikalla kulhossa. Kulhon peitin tuorekelmulla ja liinalla ja jätin keittiön pöydälle. Puolen vuorokauden jälkeen laitoin uunin lämpiämään 250 asteeseen ja uuniin padan kansineen kuumenemaan. Samalla lisäsin puoli desiä vehnäjauhoja taikinaan, jonka jälleen sekoiitin lusikalla. Kun uuni oli kuumentunut, laitoin pataan tipan öljyä pohjalle ja kaavin taikinan pataan ja kannen kiinni sekä puoleksi tunniksi uuniin. Sitten paistoin vielä leipää vartin ilman kantta 225 asteessa.
Vieraamme teki aamulla kauniin ja maukkaan leivän: Ruisleivän päälle hunajaa ja hunajaan tyrnejä ja mustikoita.
Unkarilaisten vieraidemme päivän virallisen ohjelman jälkeen lähdimme ajelemaan kohti Heinolaa. Satamassa hetken käppäilimme ja katselimme laivoja ja maisemaa. Sitten lähdimme kohti lintutaloa. Siellä mm. kakadu Kaija kiinnosti. Se halusi rapsutuksia ja sai niitä yllin kyllin. Perheellä olikin ollut vastaavanlainen aikoinaan kotosalla.
Heinolan lintutarha on perustettu v. 1963 jolloin ensimmäinen tarharakennus valmistui Kirkkolammen rantaan.  Lintutarhan toiminta-ajatuksena on hoitaa loukkaantuneita luonnonvaraisia lintuja ja palauttaa ne takaisin luontoon. Vuosittain hoitoon tulee noin 200-250 lintua, joista 30-40% pystytään palauttamaan takaisin luontoon.
Kävimme myös Heinolan vanhassa vesitornissa.Arkkitehti Kaarlo Könösen suunnittelema vesitorni valmistui vuonna 1951. Siitä saakka se on ollut kaupungin näkyvin maamerkki. Sen ylimmässä kerroksessa sijaitsee näköalakahvila, jonne pääsee hissillä tai kapuamalla portaita 45 metriä ylös kahvilan tasanteelle (tosin tänään portaikko oli suljettu ainakin yläpäästä). Olipa komeat maisemat katseltavana tornista.
Jatkoimme matkaa Lahteen, joissa iltakuudelta oli vesiurkunäytös. Lahdessa Kariniemen puistossa lähellä Pikku-Vesijärveä on pohjoismaiden suurimmat  musiikkia soittavat vesiurut. Ne muodustuvat vesisuihkuista, valoista ja musiikista. Lahti energia rakennutti vesiurut vuonna 1997.
Pistäydyimme myös urheilukeskuksessa, jossa on meneillään remontteja. Suurmäkeä korjataan ja samoin rakennetaan hiihtosiltaa. Suurmäki valmistui vuonna 1972. Mäkihyppääjien harjoittelu on mahdollista sekä kesällä että talvella. Keskimmäinen mäki on käytössä parhaillaan.

3 kommenttia:

  1. Mustikkaa ja tyrniä, aika metkaa!

    VastaaPoista
  2. Matkailu avartaa, sanovat ihmiset. Jos istuu aina pimeässä kolossa, muuttuu helposti peikoksi. :)

    VastaaPoista
  3. Tuulento: Ei hassumpaa ruisleivän päällä. Lapsena laitoimme voita ruisleivälle ja evääksi ja sitten mustikkametsässä välipalalla mustikoita leivän päälle.
    Isopeikko: Tosiaan, matkailu avartaa ja lähimatkailukin toisinaan.

    VastaaPoista