Tulin perjantaina mökille tehtyäni ensin päivällä puolukkahillon kotosalla. Illansuussa poimin hieman mökin pihapiiristä mustikoita ja puolukoita ja putsasin samantien poimimani marjat. Olin ulkona auringonlaskuun saakka yhtä soittoa. Illalla tein vielä sämpylätaikinan vain lusikalla sekoittaen, nostatin sen ja leivoin sämpylöitä sekä samasta taikinasta myös mustikkapiirakoita juuri poimituista mustikoista.
Tein myös mustikkapöperön. Survoin lautasella lusikalla mustikoita, lisäsin talkkunaa ja rippusen sokeria ja sekoitin. Nam!
Lauantaina innostuin lähtemään veneellä järven taakse puolukoita poimimaan. Puolukoita on reilusti. Niinpä sain ämpärit aika nopeasti täyteen. Palasin mökille, uin ja söin lounaan ja lähdin vielä uudelleen poimimaan. Saaliina sain myös kolme hirvikärpästä. Illalla lämmitin saunan ja nautin leikistä saunaan uimaan saunaan uimaan... Ennen saunomista tein laktoosittoman ja kananmunattoman pullataikinan - tämänkin vain lusikalla sekoitellen. Tein voisilmäpullia, joista osa oli vaniljasokerilla, osa kanelilla maustettu.
Mökkinaapuri pistäytyi ja halusi ostaa ämpärillisen puolukoita jopa putsaamattomana. Niinpä yksi ämpärillinen on vähemmän putsattavaa...
Sunnuntaina aamusella käppäilin pihapiirissä kukkapenkkejä siivoten ja vielä kurpitsoja kastellen. Kuuntelin radiosta jumalanpalvelusta, jonka jälkeen innostuin poimimaan pihasta mustikoita - ja niitä vielä riittää...
Pakkailin tavarat ja marjat ja lehtiselleritkin auton luo. Olin siivouksen jälkeen valmiina lähtemään kotiin ja pelaamaan lentopalloa. Mutta auton avain on kadoksissa. Eipä ollutkaan avain omalla paikallaan. Viimeinen mitä siitä muistan, on takaluukusta hakemani rotanmyrkkypussi.
Joten jäin mökille, koska etsimisistäni huolimatta en auton avainta löytänyt. Ehkä olin unohtanut sen taskuun josta se oli tippunut marjareissuilla. Onneksi mies lupaili pelastaa minut lähi päivinä tuomalla vara-avaimen. Mukavahan täällä mökillä on olla: Putsasin pari ämpärillistä puolukoita ennen pimeää. Nyt on lyhdyissä tuikut palamassa ja kaminassa tuli, jonka ääressä lehtisellerin lehtiä leikkailen kuivumaan ja varret pilkon pakastimeen samalla kuunnellen radiota.
Et tunnu paniikissa olevan ja touhua piisaa. Eikä omassa rakkaassa paikassa tarvitsekaan hätäillä, autonavain löytyy, jos on löytyäkseen.
VastaaPoistaEnsin luulin, että lihaksesi olivat jumissa liian puuhastelun takia, mutta olitkin koko nainen jäänyt jumiin mökillesi.
Toivottavasti sinulla on myös sukankudin mukana. Ei mitään hätää, kun vielä syömistä löytyy.
VastaaPoistaEhkä niitä parhaimpia paikkoja jumiutua ja kadottaa auton avain ;>)
VastaaPoistaAimarii: Avain ei vielä ole ilmestynyt näköpiiriini.
VastaaPoistaMaca: Valitettavasti langatkin olivat autossa lukkojen takana.
Jaana: Mökillä oli mukavaa ja metsässä myös puolukanpoiminnassa. Ja mies toi maanantai-iltana vara-avaimen. Ei ollut hätiä mitiä. Olisin ollut pitempäänkin, jos mahdollista olisi ollut.