Hanna-tädit

 Pikkusisko oli meillä keskiviikkona aamupäivän. Yhdessä oli mukavaa touhuta. Papan seurana hän oli lihapullien teossa ja sitten tietysti myös hän sai syödä niin monta lihapullaa kuin jaksoi. Kirjaimia oli mukava asetella vinkkien mukaan ja saada tuttuja sanoja, joita voi kuvista sopivasti luntata. Alkukirjaimet sujuivat jo hienosti.

Ja monet tutut sanat kuten perheenjäsenten nimet asettuivat hyvin. Hankaluus oli, että jääkaappimagneeteissa on paljon hankalia kirjaimia ja erittäin vähän vokaaleja.Niinpä tyttö keksi, miten voi korvata jollakin muulla kirjaimella sopivasti puuttuvan kirjaimen. Kaikki vokaalit käytettiin  ja konsonanteistakin ne, mitkä keksittiin.

Teimme yhdessä pikkusiskon kanssa Hanna-tädin kakkujen taikinan. Valitettavasti hänen piti lähteä päiväkerhoon ennen kuin kerkisimme leipoa nämä. Taikinaan laitoimme 200 grammaa sulatettua voita, kolme desilitraa sokeria, jotka pikkusisko sekoitteli hyvin. Lisäsimme purkillisen vispikermaa (2 dl) ja taas sekoiteltiin. Pari teelusikallista vaniljasokeria, puolitoista leivinjauhetta, kolme desiä perunajauhoja ja reilu viisi desiä vehnäjauhoja lisättiin taikinaan. Taikina maistui hyvältä, mutta se piti laittaa joksikin aikaa kylmään. Taisi tulla hieman liian löysää - jauhoja olisi saanut olla ehkä lähes desi enemmän. Tein taikinasta pötkön, leikkasin sen paloiksi, jotka pyörittelin palloiksi. Sitten pellillä litistelin ne haarukalla. Paistaessa nuo hieman levisivät. Paistoin kakkusia kymmenisen minuuttia 200 asteessa. Kuulemma ne maistuivat hyviltä. 

"Oikeissa" Hanna-tädin kakuissa ei ole vaniljasokeria ja kakut ovat kiinteämmästä taikinasta tehtyjä eikä aina haarukalla litistettyjäkään. Lapsuudestani muistan kuitenkin ne haarukkakoristeisina.

Olin taas torstaina työväenopistolla kurssilla. Aulassa oli tällainen vinkki: Älä tyydy vähään. Siis paremmaksi pitää laittaa omat työt!

Vain mielikuvitus on rajana kollaasitöissä tai sanantamisessa.

Eilisiltana laitoin pataleipätaikinan muhimaan. Minulla oli kattilassa edellisillasta kurpitsasoseen keitosta jäljellä kurpitsanestettä, johon tuon takinan tein. Taisi vain olla hieman liikaa nestettä, kun aamulla herätessäni huomasin, että taikina oli paisunut kattilan reunojen yli.  Siirsin kattilan isompaan kattilaan ja nyt illalla kotiuduttuani paistoin  kolme pataleipää. Onpahan taas tarjolla leivänsyöjille nakerreltavaa. - Maistiaiset tietysti otin jo!

Päivän sana:Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. (1. Korinttilaiskirje 3:11)