Valokuvatorstaissa sen 385. haasteessa haastesanana on tällä kerralla FONTTI.
Fraktuura oli suomalaisille lukijoille
tutuin kirjain aina 1900-luvulle asti. Fraktuura yhdistetään kuitenkin Saksaan
ja saksalaisuuteen. Jo 1700-luvun lopulla kirjaimet haluttiin kiinnittää
saksalaiseen kansallisromantiikkaan. Niinpä koulussakin jouduin/sain opiskella
saksaa fraktuura-fonteilla.
Tässä on näyte kouluhallituksen hyväksymästä saksankirjastani Deutsches Lehrbuch für den Anfangsunterricht vuodelta 1958 (WSOY).
Tässä on näyte kouluhallituksen hyväksymästä saksankirjastani Deutsches Lehrbuch für den Anfangsunterricht vuodelta 1958 (WSOY).
Perinteisen Sisurasian kirjaimet ovat nekin fraktuuralla:
No Goottilaisuuteen olen tuon näköisen fontin aina yhdistänytkin
VastaaPoistaHyvä vatsaus! Ja vieläkin helppolukuista! Taidan olla jo vanha LOL.
VastaaPoistaVähän niinku kiinaa lukis eli on vaikeaselkoista nykyihmiselle. Kaunis fontti näin kuvaamataidosta pitävälle.
VastaaPoistaMutti, ist die Berta nicht hier? Nein, Bertta ist nicht hier :)
VastaaPoistaOma saksankielen taito rajoittuu muutamiin peruslausiin kuten
"Ich kann Käse kiloweise essen!" ja "Haben Sie eine Europäische Krankenversicherungskarte?" Näillä saa yleensä saksankieliset nauramaan :D
Tämä fontti on kaunista. Osaan kyllä lukea sitä. Onpa iso vanha raamattukin tämmöisellä fontilla.
VastaaPoistaJustiinsa hienoja ovat vanhat kirjaimet. Joskus on tullut tavailtua vanhaa raamattua.
VastaaPoistaTosi ihania noi vanhat kirjaimet, romattisia =)
VastaaPoista