Vaellus - Santiago de Compostelan kulkijat

Vaellus - Santiago de Compostelan kulkijat -kirjan kirjoittaja Jean-Christophe Rufin (Gummerus 2015) on kirjailija ja lääkäri ja myös Ranskan entinen Senegalin ja Gambian suurlähettiläs, maailmanmatkaaja ja historioitsija sekä Ranskan akatemian nuorin jäsen. Hän on myös yksi Lääkärit ilman rajoja -järjestön perustajista ja kansalaisjärjestön Action Against Hunger puheenjohtaja. Syntynyt vuonna 1952.

Pyhiinvaellus on nimensä mukaisesti uskonnollinen matka jonkin oman uskonnon pyhän monumentin luo. Kaikki vaeltajat eivät vaella uskonnollisten tai henkisten syiden takia, vaan

monille matka on mahdollisuus itsetutkiskeluun ja oman fysiikan koetteluun. Espanjassa Galiciassa fyysisen koettelemuksen päätepiste on katedraali, jossa uskotaan apostoli Jaakobin jäänteiden sijaitsevan. Rufin ei kokenut itseään uskonnolliseksi, siis tarkoitan kristilliseksi vaeltajaksi, vaan ehkä, kuten hän kuvaa omaa kokemustaan buddhalaiseksi vaellukseksi.

Useimmat vaeltavat Pyreneitten vuoristossa kulkevan vuoristoreitin eli Camino Francesin. Ranskalainen Rufin ei valinnut sitä Camino Francesin reittiä, vaikka aluksi sitä miettikin lähtiessään vaellukselle Hendayesta Ranskan puolelta. Hän valitsi pohjoisreitin eli Camino del Norten.  Pituutta Rufinin valitsemalla pohjoisreitillä on noin 800 kilometriä. Hän vaelsi viisi viikkoa touko-kesäkuussa 2011. Hän yöpyi usein omassa teltassaan, koska oli huonouninen ja häiriintyi toisten kuorsauksista ja muista yön äänistä. Siksi hänen oli myös monesti hankala peseytyä samalla tavoin kuin tavalliset vaeltajat, jotka yöpyvät refugioissa, joissa on suihkut ja joissa voi aina myös pestä vaatteensa. 

Monet matkalaiset kirjoittavat päiväkirjaa matkallaan ja kuvaavat ahkerasti. Rufin ei tehnyt lainkaan matkansa aikana muistiinpanoja.  

Aidot pyhiinvaeltajat suhtautuvat nihkeästi huijareihin, jotka kävelevät vain viimeiset kilometrit ja kehtaavat hankkia itseleen credencialin. Aivan kuin parin vaivaisen päivän patikkaretki vastaisi Ranskasta tai muista Euroopan maista lähteneisen pyhiinvaeltajien loppumatonta taivallusta. --- Lyhyt kävely ei muuta ihmistä radikaalisti. Ei ehdi päästä eroon tavoistaan.

Kävelijä kokee huonolla säällä, tuulenpuuskissa, suolaisessa vihmassa ja kylmässä sateessa suurempia tunteita kuin katsellessaan aurinkoisen päivän värejä. Tuottaa harvinaisen suurta mielihyvää tuntea, että kuuluu villiin luontoon, sulautuu siihen ja silti osaa tarpeen tullen pitää puolensa sitä vastaan, koska tietää, että aalto voi viedä mennessään tai tuulenpuuska tempaista mukaansa. Kaikki eivät ehkä koe samoin, mutta huonoa ilmaa suosivien pyhiinvaeltajien lajityyppi on olemassa , ja minulla on etuoikeus kuulua siihen. --- Pyhiinvaeltajan onni on tehty juuri tällaisista hetkistä, joita esteettömällä nykyaikaisella tiellä täyttä vauhtia ajavat ihmiset eivät koskaan koe.

Luin tuon kirjan mielenkiinnolla, koska olen taas lähdössä vaeltamaan Espanjaan.Tosin jälleen ranskalaiselle reitille ja sen jatkona vielä Finisterraan. Tällä kerralla lähden vaeltamaan yhtenä ryhmäläisenä. Edelliset vaellukset olivat erilaisia: ensimmäinen puolison kanssa ja toinen yksin. 

Olen pyrkinyt tutustumaan kaikkiin suomenkielellä kirjoitettuihin Santiagon tien vaelluskertomuksiin. Tämän kirjan mainoksen näin sattumalta kirjastossa ja tilasin saman tien tämän luettavaksi. Camino Nortea en ole vielä vaeltanut, joten minulle tuli paljon uutta tässä kirjassa. 

Kirjan alkupuhe, Suvi Aholan kertomus omasta vaelluksestaan, oli mainio kuvaus. Tekisi mieli jutella hänen kanssaan enemmänkin tuosta vaelluksesta.

Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2016 kohtiin 2 Matkakertomus, 8 Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin ja 32 Kirjassa on myrsky.