Viikonloppuna tein satojen kilometrien reissun eteläisessä Suomessa. Perjantaina aamupäivällä leivoin neljä mustikkapiirakkaa tuliaiksi. Puolet annoin miehen matkaan, puolet otin omaan autoon. Ajelin ensin Turkuun ystävien luo. Olipa ihanaa jutella kaikessa rauhassa pitkästä aikaa. Kävimme lenkilläkin.
Pojan perhe oli flunssaisena, joten vasta lauantaina pikipäin käväisin siellä - saa nähdä, sainko pöpöt vai auttaisiko tuo flunssarokotus, jonka viime synkynä hain.
Matkan varsinainen syy oli kummipojan kutsu syntymäpäivilleen. Olipa kiva tavata häntä ja hänen vanhempiaan ja toki samalla myös toisia kummejakin. Perhe oli tehnyt fantastisen maukkaan aterian meille.
Lauantaina jatkoin matkaa itäänpäin seuraavien lastenlasten luo. Siellä miltei koko perhe viettää maaliskuussa syntymäpäiviään, joten juhlittavia riitti. Pappakin oli tullut sinne jo ennen minua vielä yksien lastenlasten luota ja saanut jo virpomisiakin. Oli sielläkin flunssaisia.
Kanalaankin pääsi tutustumaan. Komea kukko pitää siellä jöötä.
Mukava on aina saada olla pienten kanssa ja touhuta heidän leikeissään. Ilo on myös päästä suosioon iltapuuhien, hyvän yön lukemisten - luemme lasten Raamatun kertomuksia tässä perheessä - ja nukuttamisten kannssa. Kun toiset hiljenivät yöpuulleen, aloin valmistella tämän päivän töitä. Olenhan yökukkuja.
Tänään sunnuntaina aamulla satoi lunta sakeasti, kun ennen kahdeksaa lähdin ajelemaan kotia kohti. Minulla oli näet vaihteeksi työpäivä. Päivällä oli kaste ja lisäksi yhteisvastuuseurat. Pappa jäi vielä iltapäivään lastenlasten seuraksi, ennen kuin ajeli kotiin kuivia, lumettomia teitä. Aurinko oli silloin jo lähes sulattanut lumet tieltä.
.
Illalla kävimme pelaamassa taas lentopalloa miehen veljien perheiden kanssa ennen kuin yhden pojan perhe tuli virpomaan meitä. Ja lisää virpojia odottelemme vielä lähipäivinä.
Hyvä postaus!
VastaaPoista