Caldas de Reissä vappuaattona

Aamulla Pontevedrassa koko kävelevä joukkomme oli jo valmiina aamuhartauteen ja lähtemään päivän vaellukselle. Aamu oli viileä noin viisi astetta vain ja minulla kuten taisi olla toisillakin sormikkaat myös käsissä. Kylmä tuuli puhalsi vähän väliä reippaasti.
Kuljimme tänään myös luontotaipaleita. Kuitenkin täällä useimmat polut ovat asfaltoituja Lukuunottamatta varsinaisia metsätaipaleita. Kun Portugalin puolella oli mukula- tai mukurakivistä tehtyjä polkuja/teitä lähes kaikki, niin Espanjan puolella on vastaavasti asfalttia. Toki isompien teiden reunoilla kuljetaan polkua, etteivät autot ajaisi päälle. Espanjassa autot kohteliaasti pysähtyvät kyllä suojatien eteen ja antavat tilaa tien ylittämiseen.
Yhdeksän kilometrin päässä lähdöstä oli ensimmäinen avoin kuppila. Helpotushotelli tietysti myös. Monet nauttivat vasta siellä aamupalansa.

Me joimme aamulla teen jo alberguessa ja söimme juustoleivät ja jogurtit ja hedelmät ennen lähtöä vaellukselle kuten aina aamuisin syömme ennen lähtöä.
Pysähdyspaikoissa useimmiten tilataan maitokahvi tai sitten espresso vesilasillisen ja sokerin kanssa. Espanjan puolella hinta on reilusti kalliimpi on Portugalissa, jossa noin 60 senttiä maksoi kahvi, täällä euron. Toki täällä saa useimmiten pienen keksin tuon kahvin kanssa.

Redondelasta Pontevedraan

Varttia yli kuusi soi kello ja seitsemältä olimme ulkona refugiosta. Aamutoimet ripeästi. Makuupussi pussiinsa, vaatteet päälle sängyn reunalta ja reppu ja pikkureppu mukaan sekä kengät. Alakertaan, jossa keittiö ja kiehautin teeveden uppokuumentimella. Aamupala ja viimeinen toilettikäynti, lähtöovesta ulos ja ovi lukkoon. Joku oli jo kärkyllä sisälle. Miksi? Sitä emme kysyneet kun nelisin teimme lähtöä.

Alkumatka oli tasaista. Sitten tuli pari tiukkaa nousua ja samaten pari hankalaa laskuakin. Kohtalaisen helppoa kävellä. Jossakin noin kuuden kilometrin jälkeen tulimme Arcadeen. Siellä poikkesimme leipomon kahvilaan kahville ja tarkistamaan, mitä netissä on kirjoitettu meidän vaelluksestamme.

Kahvien oheen talo tarjosi meille eilisiä leivonnaisia ilmaiseksi. Lähtiessä ostin vielä makoisan hyvältä tuoksuvan juuri leivotun rusinaleivän.

Tänään vaellusreitti kulki metsäisiäkin taipaleita.
Yhdessä kuppilassa, missä poikkesimme, oli tarjoilu vain ulkona ja vessassa pihan perällä oli kaksi pönttöä!

Loppumatkalla oli valittavana reitti tien reunaa tai joen vartta. Valitsimme joen varren reitin. Olipa kiemurteleva! Vesi oli kirkasta ja pohja hiekkainen tuossa joessa. Joku oli onkimassakin tuossa nopeastivirtaavassa matalassa joessa.
Paljon suorempi reitti olisi kulkenut tien reunaa myöten.

 

Refugiossa on iso nukkumasali, jonka perältä sain petipaikan - onneksi jälleen alasängystä. Nyt ei olekaan sängyn vierellä pistorasiaa kännykän latausta varten.
Aurinko paistaa kun kirjoittelen tätä tässä ulkona pihalla.
Kävinpä lähiravintolassa syömässä maukkaan linssikeiton, jossa oli lihaakin. Kävin myös kaupassa hakemassa taas aamuksi eväät ja huomiseksi vaellukselle myös.
Tänään kilometreissä minun askelmittarini mukaan on matka ollut 21 km ja risat. Huomenna tiedossa taas pitempi matka.
Iltahartauden pidimme pihalla auringonpaisteessa.
Keittiössä teevettä keittäessäni muutama kyseli seniorimme menehtymisestä. Tieto on kiirinyt peregrinojen keskuudessa.

Tämän päivän sana kosketti. Kuulkaa nyt, te jotka sanotte:"Tänään tai huomenna me lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin, viivymme siellä vuoden, teemme kauppoja ja keräämme hyvät voitot." Ettehän te tiedä, mitä huomispäivä tuo teidän elämäänne! Savua te olette, joka hetken näkyy ja sitten
haihtuu. Näin teidän tulisi sanoa:"Jos Herra tahtoo, niin me elämme ja teemme sitä ja sitä." Mutta nyt te kerskutte ja rehentelette. Kaikki tuollainen kerskailu on pahasta. (Jaakobin kirje 4:13-16)

Porrinnosta Redondelaan

Yön nukuimme todella hyvin kahden hengen huoneessamme. Laitoimme illalla kellon herättämään seitsemältä. Heräsimme klo 7.23 ilman kellonsoittoa. Herätyskellossa aika olikin väärä. Tunnin jäljessä. Tulipa aikamoinen kiire syödä aamupala ja hoitaa muut aamutoimet, koska kahdeksaksi piti lähteä toiseen paikkaan eli albergueen.

Kerkesimmehän me! Aamuhartaudessa kertoi sen pitäjä psalmista 16, joka oli ollut hänen äidilleen erittäin tärkeä tämän sairastuessa syöpään.
Jumala, pidä minusta huoli,
sinuun minä turvaan.
Minä sanon Herralle: "Sinä olet minun valtiaani,
sinulta saan kaiken hyvän!"
  Pyhille, jotka maan päällä ovat,hän osoittaa ihmeellistä rakkauttaan.
 Mutta tuska ja vaiva tulee niiden osaksi, jotka seuraavat vieraita jumalia.

Herra, sinä olet minun perintöosani, sinulta saan ruokani ja juomani,
sinun kädessäsi on minun arpani.
Ihana maa on tullut osakseni, kaunis perintö on minulle annettu.
Minä kiitän Herraa, hän neuvoo minua, yölläkin kuulen sisimmässäni hänen äänensä.
Minä pysyn aina lähellä Herraa. Kun hän on oikealla puolellani, minä en horju.

Minun sydämeni iloitsee, mieleni riemuitsee, minun ruumiini ei pelkoa tunne.
Sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan, et anna palvelijasi joutua kuoleman valtaan.
Sinä osoitat minulle elämän tien, sinun lähelläsi on ehtymätön ilo, sinun oikealla puolellasi ikuinen onni. (Psalmi 16)

Aamulla saimme kuulla lisää myös toissapäiväisestä onnettomuudesta. Niin Portugalissa kuin toisinaan myös Espanjassa on liikennevaloissa ohjatuissa suojateissä jalankulkijoille valon ohella sekuntimäärä jonka sisällä pitää tuo tie ylittää. Siinä risteyksessä ei pisimmän ylityksen sekuntivalo toiminutkaan. Niinpä kun autoille alkaa heti vihreä valo, ne ampaisevat matkan tai jos ovat tulossa eivät hiljennä vaikka toisella kaistalla olisi autoja pysähtyneinä.

Vaellusmatka oli tänään lyhyt. Vain noin 16 kilometriä. Matkalla oli pari jyrkkää nousua yhteensä 235 metriä. Kylläpä ylös puuskutti tuota jyrkkää mäkeä, mutta paljon hankalampaa oli tulla jyrkkää mäkeä alaspäin.

Majapaikan lähellä oli jälleen tuo risti. Matkan varrella niitä puikahti vähän väliä kertoen, että olemme oikealla tiellä.

 

Tämä kunnallinen alberque Casa da Torre oli äskettäin uudistettu. Niinpä pesutilatkin olivat siistit. Pyykitkin voi kuivata parvekkeella tai sisällä, ulos niitä ei saanutkaan viedä, koska majapaikkamme oli aivan keskellä kaupunkia. Niin täälläkin kuin muualla kunnallisissa yö maksoi 6 euroa. Täällä oli tilaa neljällekymmenellekahdelle vaeltajalle. Pohjakerroksessa oli pieni keittiökin  ja iso sali seurusteluun ja eväiden syöntiin. Makuutilat ja suihkut olivat toisessa kerroksessa.

Kolmannessa kerroksessa oli näyttely, jossa oli muun muassa maalauksia taisteluista.

 Kaupungilla oli iltapäivällä lämmintä ja monenlaisia ajanviettomahdollisuuksia. Eipä taida meillä Suomessa bussipysäkillä peli onnistua!
Kävimme jo lounaalla. Sitten illalla olimme  uudelleen samassa paikassa syömässä. Päivällinen ruoka oli alta arvostelun, illalla ihan mukiinmenevää. Tavallaan samaa, mutta päivällä edelispäivän vanhoja rääppeitä ja paljon pienempi annoskuin illalla.Siis ei kannata lounastaa sellaisessa paikassa...

Illalla ennen ruokailua opettelimme hieeromaan toisiamme. Saimme mukaan myös yhden lakimiesvaeltajan hierojaksi/hierottavaksi, jotta jokaisella olisi pari.

"On tilaa. Tervetuloa. Seniori." Tuli tänä iltana vasta päivien kuluttua viesti vetäjällemme jo lähteneeltä aivan kuin taivaasta.