Lissabonista Portoon

Aamulla heräsin jo ennen seitsemää paikallista aikaa tai pikemminkin vasta, koska Portugalissa eletään kahden tunnin aikaerolla Suomeen. Aamupalakin alkoi hostellissamme vasta puoli yhdeksältä. No, olihan aikaa pakata reppua. Ja niinpä tuo homma olikin, miten saada mahtumaan reppuun kaikki se, mitä oli ollut lähtiessäkin siinä. Aika hyvin onnistuin. Repun eli rinkan lisäksi tosin on ollut vielä pieni ohut reppu. Sitä kannoin tänään etupuolella, kun reppu oli selässä.

Viimevuotinen vaeltajakaveri, seniori, sanoikin, kun hänellä oli myös pikkureppu etupuolella, että hän otti mallia viimekertaisesta vetäjästä. Tällä oli näet kaksi rinkkaa: Toinen edessä ja toinen selässä. Näin paino jakaantui tasaisemmin.

Aamupala oli tänäänkin yhtä runsas kuin eilenkin. Kaikki tarpeellinen, muttei ylellinen
Neljän euron hintaan todella hyvä (tosin tuo sisältyi jo huoneeni hintaan tuossa Tagus Palace-hostellissa. Tuo hostelli täytti kaikki tarpeet sopivasti. Sänky oli hyvä nukkua ja yksin oli rauhallista uinua ilman toisten kuorsausta - omaanihan en kuule tai tiedä.

Aamupalan jälkeen lähdin kaupungille vielä kävelemään. Sitten keitin keittiössä, joka oli hostellivieraiden käytössä, teeveden. Oli hyvä saada lämmintä, koska kurkkuni ei ole vieläkään täysin kunnossa.

Puoliltapäivin piti luovuttaa huone. Lähdimme vähitellen kävelemään kohti metroasemaa, josta pääsimme vaihdoitta Orienten rautatieasemalle. Odottelimme siellä toisia ryhmämme jäseniä kahvikupin ääressä. Kävimme tarkastamassa junien lähtöpaikat ja pankkiautomaatillakin. Portugalissa pankkiautomaatista saa kymppejä ja kaksikymppisiä eikä sen isompia. Suomessa viisikymppisiä useimmiten.

Tapasimme loput ryhmämme jäsenet, jotka olivat tulleet vasta nyt Suomesta. Lähdimme ns. pikajunalla kohti Portoa. Vielä hieman ennen perillepääsyä Vila Nova de Gaiassa piti vaihtaa paikallisjunaan, jolla matkasimme noin viisi minuuttia Porton puolelle. Sama lippu toi perille saakka. Eläkeikäiset pääsivät puoleen hintaan.

Porton rautatieasema on nähtävyys. Hienoja kuvituksia seinät täynnä ja komeita kaakeleita.

Asemalta kävelimme hotellille. Pääsin kolmen hengen huoneeseen. (kun kirjoittelen tätä niin huonetoverini kuorsaavat jo.) Tässä on jopa kolme erillistä sänkyä.

Kuuden maissa illalla lähdimme tutustumaan katedraaliin, jossa saimme myös leimat credentiaaleihimme. Ja monet ostivat suomalaisten pyhiinvaelluspassien lisäksi täkäläisen matkamuistoksi ainakin.

Katedraali on romaanistyylinen ulkoapäin. Katedraalin vanhimpiin osiin kuuluva aukion puoleinen osa on säilynyt lähes sellaisenaan sen jälkeen, kun katedraali valmistui 1200-luvulla. Katedraalin korkeat tornit ja terävät muurinsakarat saavat katedraalin näyttämään ensisilmäyksellä linnoitukselta. Kulmatornien kupolit hieman poikkeavat tyylistä. Nämä barokkityyliset kupolit lisättiin katedraaliin 1700-luvulla Goottilais- ja romaanistyylisessä Porton katedraalissa on paljon hienoja uskonnollisia veistoksia ja maalauksia.  Porton katedraalissa voi ihailla upeiden maalattujen azulejo-kaakeleiden koristamaa seinää, hienoa hopeista alttaritaulua.

Kuningas Juhana I:n valtakaudella rakennetussa pylväskäytävässä on yksi katedraalin kohokohdista, taiteilija Valentim de Almeidan maalaamien upeiden azulejo-kaakeleiden koristama seinä.

Katselimme maisemia katedraalin pihalta ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa.   Löysimme sopivan ravintolan ja illan alkaessa jo viiletä pääsimme sisälle.

Sieltä oli myös hyvä näkymä Douro-joelle.

Dourojoen ylittävä ja Porton ja pienen Vila Nova de Gaian kunnan yhdistävä Dom Luís I:n silta on yksi Porton kuudesta sillasta. Sillan suunnitteli saksalainen arkkitehti Théophile Seyrig. Sillan rautakaari oli valmistuessaan vuonna 1876 maailman pisin rautakaari. Näin ei enää ole, mutta rannalta toiselle mitattuna 395 metrin pituinen silta on yhä vaikuttava näky. 

Porto sijaitsee Pohjois-Portugalissa, Atlantin rannikolla, Douro-joen pohjoisrannalla. Kaupunki on rakennettu jyrkkien kukkuloiden rinteille Costa Verden alueelle. Se muodostaa kaksoiskaupungin joen etelärannalla olevan Vila Nova de Gaian kanssa.

Illalla alkoi jo pyykinpesukin taas. Edellisetkään sukkani eivät ole vielä kuivat. Puoliksi merinovillainen aluspaita kuivui hyvin viime yönä, sukat eivät.

Tämän päivän sana: Kun Jumala täyttää mielen iloa tuottavilla askareilla, ei ihminen ehdi ajatella elinpäiviensä kulumista. ( Saarnaajan kirja 5:19)