Puusouvia

Lähdimme aamulla mökille puusavottaan. Oli tarkoitus polttaa edellisillä kerroilla kaadettujen puiden risut. Toki näin onnistuikin, mutta uuttakin tuli taas.

Mies kaatoi isonison tervalepän, joka oli kasvanut hieman kallelleen. Leppää oli tikka jo monesti hakannut, etsinyt syötävää. Lahohan se tervaleppä oli, muttei niin laho kuin luulin. Lepän kaataminen olikin taitolaji, koska se oli kallellaan sähkölankoihin päin. Kiilojen avulla kaataminen onnistui: hieman vain sähkölangat tutisivat - ja naapurin mänty. Lepästä tuli paljon isoja pöllejä, joita sitten pyörittelin kasaan. En niitä kantaakaan jaksanut.
Kostealla ja aurinkoisella paikalla tervalepästä voi Etelä-Suomessa joskus kasvaa todellinen jätti. Ja tällainen tämä olikin, myös pitempi kuin luulimme.

Varsinainen hommani tänään oli tuo risujen polttaminen. En ole tuossa paikassa rinteen alla aikaisemmin niitä poltellut, noin lähellä männynpöllipinoa, mutta kyllä tuo kuitenkin sujui. Toki kastelin nuotion ympäristön hyvin. Ja nuotion hiipuessa paistelin siinä myös makkarat meille ateriaksi.

Toimme kotoa halkomakoneen. Sillä saa pölleistä näpsäkästi halkoja eikä tarvise teloa olkapäitään liian kovilla lyönneillä tai halkoa kirveellä varpaitaan vahingossa. Aikaisemmin kaadettu koivu tuli haloiksi ja pari isoa kantoakin sen lisäksi tällä kerralla.

Tänään kävimme tullessamme mökille ostamassa tälle vuodelle verkko- ja katiskamerkit. Ja niin vain sen verran oli jo jäätä rannasta sulanut, että saimme katiskat veteen odottamaan (runsasta?) saalista.