Lusikkaleipien tekoakin opeteltiin

Olin iltapäivällä Kansainvälisessä iltapäivässä. Meitä oli paikalla lähes kolmekymmentä. Vilkkaita lapsiakin oli iso joukko. Mukana oli hyvin monia eri kansallisuuksia. Katsoimme TV:ssä ollutta suomensomalilaisen tekemää elokuvaa ja siitä ollutta tekijän haastattelua. Tämä Naima Mohamudin lyhytelokuva Fatima voitti viime marraskuussa sarjansa ykköspalkinnon maailman suurimmalla lastenelokuvafestivaalilla Chicagossa, jossa lapset valitsivat elokuvan tuhannen muun joukosta.

Illalla hain ystävän ja kummilapsen lapsineen meille leipomaan kanssani lusikkaleipiä. He oppivat niiden teon hyvin. Olipa mukavaa jutella samalla, opetella suomen kieltä ja minä puolestani taas opin sanan ja pari heidän kieltään.

Lusikkaleipätaikinaan tuli 400 grammaa laktoositonta voita, 3 desiä sokeria, 4 teelusikallista vaniljasokeria, 2 teelusikallista soodaa  ja 8 desiä puolikarkeita vehnäjauhoja.

Kiehautin voin miedossa lämmössä teräskattilassa välillä sekoitellen noin vartin ajan. Kun vaahto alkoi laskeutua, kaadoin voin kulhoon. Lisäsin sekoittamatta kulhoon sokerin ja laitoin kulhon  jääkaappiin jäähtymään  muutamaksi tunniksi. Sitten vispasin lusikalla vaahdoksi rasva-sokeriseoksen, lisäsin loput ainekset  sekaan ja sekoittelin taikinan kevyesti. Laitoin seoksen jäähtymään. 

Vanhat syvät pikkulusikat antavat hyvän muodon lusikkaleiville. Täytimme lusikan taikinalla ja sormella sitten vedimme taikinan lusikasta pellille leivinpaperin päälle. 

Paistoin lusikkaleivät noin 7-8 minuuttia 175 asteessa.

Tällä kerralla  täytimme lusikkaleivät karpalohyytelöllä ja osan tyrnihillolla. Lusikkaleivän päälle tarjolle tuotaessa sirottelin vielä pölysokeria.

Sillä aikaa kun me naiset leivoimme lusikkaleipiä, pappa touhusi kahden villin nuoren miehen kanssa niin pihalla kuin sisällä. 

Päivän sana: Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama. Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama. (Ensimmäinen korinttilaiskirje  12:4-5)