Ei vanhankaan suu ole tuohesta

Mökillä on tällainen ommeltu taulu seinällä. Se muistuttaa meitä, että Hyvän ja iloisen ihmisen tulee olla. Tuo julistus on siihen kirjailtu. Tuon ompelutyön on todennäköisesti tehnyt joku isäni sisarista kauan, kauan sitten. Samalla tuo kertoo kuvillaan luonnosta ja luonnon kunnioittamisesta sekä luonnosta iloitsemisesta.

Vietimme juhannusta mökillä. Lämmin päivä oli tänään. Paarmat pyörivät ympärillä ahkerasti ja jos oli tuulettomassa paikassa, niin hyttysetkin tuppasivat lähentelemään. Järviveden lämpötilakin ylitti jo 20 astetta. Uimassa oli mukava käydä monta kertaa päivän aikana. Ja kyllä järvellä vilskettä riittikin.Lähes joka mökillä oli porukkaa paikalla ja monilla myös paljon nuorisoa ja lapsia. Meteliäkin. Oli kumiveneitä, uima-apuja, ilmapatjoja, juoksuvöitä ja muita apuneuvoja ja hyviä uimareitakin.

Minä innostuin mustikanpoiminnasta. Tänä vuonna on erikoisen aikaisin mustikoitakin kypsynyt. Niinpä lähdin lähistölle litran kanssa poimimaan mustikoita. Ajattelin, että jos pari desiä, mutta reilun litrallisen niitä poimin ja paljon jäi näkyville vielä. Tosin ei tänään vielä kannattanut ottaa poimuria, vaan käsipelillä varmaan muutaman päivän ja sitten pääsee oikeasti mustikanpoimintaan.

Kylläpä nämä maistuivat makeilta. Ja taas ovat kynnenalusetkin mustat, vaikka niitä järvessä liottelin ja saunassa hankasin puhtaaksi. Mustikan väri on sitkeästi kiinni.

Kävimme juhannusajelulla lähistöllä ja löysimme tielle pudonneita tuohenkäppyröirä. Oli tehty metsätöitä. Koivuja oli kaadettu ja tuotu tien reunaan, jossa niitä oli lastattu kuormaan ja niin tuohia oli tippuillut. Saimmepa monta ämpärillistä sytykkeitä!

Kotiin tulimme illalla saunomisen jälkeen, koska huomenna on jo taas työpäivä. Toinen syykin oli: lippu piti laskea lipputangosta.
Hyvää juhannusta!