Sukellus

Sukelsin järveen tänään parikin kertaa. Kylläpä korvat soivat vieläkin, vaikka miten päätäni riiputtaisin ja heiluttaisin.  Tähän asti tänä vuonna en ollut sukeltanut, vaan lähtenyt uimaan mökkijärveen portaita pitkin. Ranta on nimittääin syvä.
Ilma oli lämmin ja järven vesi samoin (vesi 21 astetta), vaikka Jaakko tänään kylmän kiven sinne heittikin. Lämpimiä säitä on lupailtu lisää tällekin viikolle.

Sain mökille vieraita. Osa kummilapsiperhettä ja afgaaniystävä tulivat vierailulle. Saunoimme ja uimme naisporukassa tai oikeastaan minä enimmäkseen uin, toiset kun eivät ole vielä oppineet uimaan. Heidän kotiseuduillaan kun ei ole ollut järviä. Veteen kuitenkin pääsi laiturilta tikkaita myöten ja tikkaista olikin  hyvä pitää kiinni ja polskia.

Vieraat marjastivat mustikoita ja nauttivat niistä. Sain jopa heiltä tuliaiksikin itsetehtyä mustikkahilloa. Ja maukasta naan-leipää.

Minä marjastin vain hieman. Yritin myös opettaa vierailleni marjapoimurin käyttöä. Ja tietysti leivoin  mustikkapiirakan perinteisellä ohjeellani.

Paistoin pikkumuikkuja ja valmistin linssikeiton. Linssikeittoon laitoin kattilaan pari isoa sipulia ja kolme valkosipulinkynttä hienonnettuna öljyyn hautumaan. Lisäsin puolitoista litraa vettä ja pari naudanlihafondikuutiota. Huuhdoin kolme kourallista linssejä  ja laitoin ne kiehuvaan liemeen. Kun linssit olivat kypsiä, lisäsin purkillisen tomaattimursketta hautumaan kattilaan mustapippurirouheen ja suolan kera. Lisäilin vielä hieman vettä, etttei sopasta tullut liian sakeaa.

Työt ovat esillä edelleen. Tänäänkin niitä olen tehnyt. Sunnuntaina oli kolmen kirkon kierros: Ensimmäisessä oli luomakunnan sunnuntain messu, toisessa sanajumalanpalvelus ja kolmannessa kaste. Jumala on antanut ihmiselle vastuun luomakunnan huolenpidosta. Meidän ihmisen tehtävänä on viljellä ja varjella luomakuntaa ja toimia tuhon voimia vastaan. Työseurakunnan neljäs kirkko jäi samana päivänä vielä käymättä! Etukäteen hieman pohdin, miten selviän aikataulussa tuon kirkkokierroksen, mutta yllättävän hyvin kaikki sujui, kirkkokahveille ja juhlimaan 110-vuotiasta maamiesseuraa en vain kerinnyt.

Sunnuntai-iltana kävimme taas kerran pelaamassa lentopalloa suvun kanssa. Sen jälkeen vielä poimimme kirsikoita puusta niin korkealta kuin tikkaiden kanssa ylsimme. Sitä ennen poimimme saskatoonipensaista kypsät marjat. Niitäkin jo olivat linnut ja lehtokotilot kerinneet näykkiä. Pari litraa taisi tulla kumpiakin. Ilta sitten sujuikin mukavasti kirsikan kiviä poistellessa.

Nauttikaa luonnon kauneudesta ja auttakaa voimienne mukaan maata, vettä ja ilmaa sekä niissä kasvavia ja liikkuvia kukoistamaan oman tarkoituksensa mukaisella tavalla!