Joulupäivää

Jo lapsena olin täällä kirkossa jouluaamuina jumalanpalveluksessa. Silloin jouluaamun jumalanpalvelus alkoi jo kuudelta, ja kun tulimme sivukylältä hieman myöhässä lehmät lypsettyä, kaikki istuinpaikat olivat jo täynnä. Sitten eräänä jouluna isä otti oman tuolin mukaansa ja pääsi näin varmasti istumaan. Nyt jouluisin on useampi jouluhartaus ja -jumalanpalvelus ja monet käyvät jo aattona kirkossa ja samalla haudoille viemässä kynttilöitä. Tänä jouluna tässä kirkossa oli noin 1500 kävijää aattona ja joulupäivänä hartauksissa ja jumalanpalveluksissa yhteensä. 

Joulun sanoma on aina uusi ja kuitenkin sama. 

Aamulla ennen kuutta ajelin kirkolle töihin. Pimeää oli, mutta ei liukasta teillä. Vesikeli, parisen astetta lämmintä näytti auton mittari. Kiersin heti aluksi ennen kirkkoon sisälle menoa sukulaisten haudat, joille vein kynttilät, koska eilen en vielä jaksanut tänne asti lähteä.

Joku työtovereista oli herännyt ylen myöhään ja joku muuten vain myöhässä - sitä tuo aikainen herätys teettää. Kiirettä piti minullakin.
Ja jopa ääni kesti jotenkin tuon ensimmäisen työrupeaman.

 

Nyt seimessä on jo joulun Herra.

Päivän sana: Enkeli sanoi paimenille: Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra. (Luukas 2:10-11)

Kun päivä alkoi hieman valjeta, oli lähtö toiseen kirkkoon jouluaamun jumalanpalvelukseen. Heti isolta kirkolta lähdettyäni tajusin, että nyt tiet ovat liukkaita. Peilijäässä ja lähes parikymmentä kilometriä piti ajella, eikä aikaa ollut paljon vaihtoon. Kieli vyön alla sai ajella. Suntio lähti jo edellä varovasti ja me muut vähitellen perässä. Eipä tiellä tosiaan hurjasteltu, mutta silti yksi auto kääntyi ojaan. Miltei yhdeksältä pääsimme kuitenkin aloittamaan jumalanpalveluksen. Ja nyt ääneni saarnan loppua kohden alkoi hiipua.

En kerinnyt vielä kauaa olla kotona, kun yksi lapsenlapsi tuli ja jonkin ajan kuluttua toinenkin. Heillä keskenään oli mukavaa touhua. Illalla käväisi myös poika puolisonsa kanssa, joten liikettä ja elämää on meillä kotona ollut.

Kerkisin lueskella tänään tyttökirjojen ikivihreän klssikon: Mary Marck: Eevan luokka. Mary Marck oli kirjailija Kersti Bergroth. Tuo kirja oli julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 1917. (Otava 2015)  14-vuotiaat ovat oppikoulussa, yhteiskoulussa, mitä painotetaan. Luokan touhuista ja etenkin tyttökolmikon, ystävysten Eevan, Marjan ja Hertan touhuista kerrotaan kirjassa.