Nyt taasen juhlitaan, Luciaakin!

Juhlapäiviä monella tapaa. Yksi lapsistani täytti 38 vuotta 12.12. Toinen tärkeä juhlittava asia oli, kun tapasin kaikki Turussa asuvat lapsenlapseni ja tietysti yhden lapsenkin. Ensimmäinen mustikkapiirakka vietiin tytöille.

”Seimen äärellä” -joulukonsertti oli Mikaelin kirkossa 12.12. Kaksi konserttia peräkkäin antoivat Puolalan/Puolanmäen koulun oppilaat. Olipa hieno konsertti. Niin tietysti, kun pari lapsenlastakin esiintyi siellä.  

 Mukava oli myös katsella hieman Turun kaupunkia pitkästä aikaa ajellessa Aurajoen rantaa.
Vierailin myös ystäväperheen luona entisellä asuinalueellani. Oli mukavaa tavata pitkästä aikaa ja vaihtaa kuulumisia. Sain mainion yöpymispaikan ja makoista ruokaa vatsan täydeltä.

Aamupäivällä lähdin ajelemaan pääkaupunkiseudulle. Hetken kerkisin touhuta parin lapsenlapsen kanssa. Pienin  alkoi yhtäkkiä vierastaa. Muistelin hänen serkkuaan, joka myös suurin piirtein samanikäisenä vierasteli - ei hyväksynyt aikoihin uusia kasvoja.

Isomman kanssa leikittiin kottikärryn kuljetusta ennen päiväunille menoa. Kuljetettava on etunoja-asennossa. Toinen ottaa kuljetettavaa jaloista kiinni, nostaen ne ylös. Kuljetettava lähtee etenemään käsien varassa, toisen  kannatellessa häntä jaloista, eli työntäen kottikärryjä.
Sain sitten leikkien jälkeen hänelle lukea tämän pienen valitsemaa kirjaa - Lasten raamattua - nukahtamisluettavana.

Lucianpäivän juhlintaa on meillä joka vuosi. Viimeisenä kiertomatkan kohteena oli juuri koulusta kotiin tullut syntymäpäiväsankari: Yksi lapsenlapsista täytti 14 vuotta juuri nyt Lucianpäivänä. Ja taas teki mummon mustikkapiirakka kauppansa. Olipa mukavaa tavata tämä nuori mies.

Matkan saldo: lapsia ja lapsenlapsia. Lapsenlapsistamme ehdin tavata tällä matkalla kuusi. 

Illansuussa pimeässä ajelin kotiin. Kylläpä on paljon liikennettä: Koko kotimatkan ajan oli autoja jonossa kotiinpäin; perävalot vain hohtivat punaisina. Kiitollisena matkan varjeluksesta tätä kirjoittelen.