Dementia aiheena kiinnostaa tässä iässä varsinkin. Monia tuttavia on jo dementian kourissa. Ja tässä vain odottelen, milloin minä tai me saamme tuta sen. Kirjastossa näin näyttelijä Eila Ileniuksen kirjoittaman kirjan Dementia opettajamme, äidin ja tyttären tarina.(Kirjapaja: Paratiisipokkarit)
Koskettavaa pohdintaa tuossa kirjassa ja niin totta! Ilenius, tytär jäi työstään pois ja rupesi omaishoitajaksikin.
Kirjassa kerrotaan äidin luopumista ensin omasta omakotitalosta, sitten pienemmästä asunnosta ja lopulta koti on vain dementiakodin huone: Sänky ja yöpöytä. Viimeinen koti muutaman oman esineen kera. Oppia luopumaan. Oppia ajattelemaan, sitä, että kotikin on muuta kuin tavaraa. Ja tuo viimeinen yhdessäolo, ruumiin kieli, kun ei enää muuta osaa/jaksa.
Kirjassa oli tuntemattoman tekijän runo, joka oli ollut Herttoniemen sairaalan ilmoitustaululla vuonna1991. Se antoi hyviä ohjeita ja neuvoja meille, miten pitäisi suhtautua dementikkoon.
Sitten kun en enää muista nimeäni,
sitten, kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.
sitten. kunaikuiset lapseni ovat kasvaneet pieniksi jälleen.
sitten, kun en enää ole tuottava yksilö.
Kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä,
välittäkää minusta, antakaa rakkautta,
kosketelkaa hellästi.
Kello hidastaa -
eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan -
mutta siihen on vielä aikaa.
Antakaa minulle vanhuus.
Tämä kirja osuu ainakin seuraaviin Helmet lukuhaasteen 2017 kohtaan:
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
11. jonkun muun alan ammattialissena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
39. Ikääntymisestä kertova kirja
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti