Matkakuumettako?

Tänään sain postissa pyhiinvaelluspassini. Suunniteltuun lähtöön on vielä yli kuukausi aikaa, mutta matkakuume alkaa nousta. Uuden repun olen jo hankkinut. Muuten varusteet taitavat olla jokseenkin samat kuin edellisilläkin vaelluksilla.  

Tämä pyhiinvaelluspassi tekee matkasta todellisemppa, kun siinä on mainittu jopa vaelluksen alkupäiväkin. Minusta on mukavaa lähteä vaeltamaan Suomesta hankitulla passilla. Viime reissulla hankin Lissabonin katedraalista toisen pyhiinvaelluspassin, johon sitten myös pyysin ja sain leimat vaelluksen varrella samanaikaisesti kuin Suomesta hankittuun passiinikin.

 

Passin mukana tuli lähete, jossa kerrotaan mm. että Compostela voidaan antaa vain niille, jotka ovat tehneet pyhiinvaelluksensa kristillisellä mielellä ja jotka ovat kävelleet vähintään viimeiset 100 kilometriä jalan tai pyöräilleet viiimeiset 200 kilometriä varmentaen kulkunsa vähintään kahdella leimalla päivässä.

Lähetteen takasivulla oli myös ohjeita. 
Jotta vaellus olisi pyhiinvaellus, tulee siihen liittyä myös hengellinen osuus: rukouselämä, Raamatun lukeminen ja jumalanpalvelukset.

Vinkiksi annettiin  Kalle Elonheimon Pienen pyhiinvaelluskirjan otteita, kuten Raamattua on hyvä lukea pitkin päivää:aamurukouksen yhteydessä, päivän mittaan tienvierien tauoilla tai kirkoissa, illalla uudessa majapaikassa. Pyhiinvaeltajan on hyvä lukea  Raamattua rauihallisesti ja jättää lukemistaan kappaleista jonkin jatuksen saattelemaan seuraavaa vaellusjaksoa. Elonheinmo toteaa vielä, että säännöllinen Jumalan Sanan käyttö syventää pyhiinvaellusta.

Tämä tämänpäiväinen Päivän sana johdattaa sopivasti vaellukselle: Herra antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet, ja he kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen. (Psalmi 91:11-12)