Reppu on pakattu. Vaellustavarat ovat löytyneet - liiankin kanssa, sanoisi joku. En tiedä miksi, mutta 6,5 kiloa tuo repullinen painaa ilman vesiä. Ja vaatetta on vielä päälläkin - toki ehkä saman verran caminollakin viileinä päivinä, mitä lähtiessä kotoa.
Reppuun pakkasin monenlaista pikkutavaraa ja kaikki suojapusseihin lajeittain. Vaatteet näiden lisäksi (paitsi tuulenpitävä takki, tuo vihreä tuossa keskellä unohtui kuvaan) ja lääkepussi, makuupussi silkkilakanoineen ja pesuvehkeet.
Pikkurepussa, joka ei ole kuvassa, on lentomatkan aikana passi ym. tarpeellinen kuten matkaeväs. Ehkä käytän sitä lisäksi etureppuna vaeltaessani.
Kuvassa näkyy pussin sisustaa, jossa on sadeviitta ja repun sadesuojus. Heitin arpaa, kummat otan, sadehousut vai sadelahkeet. Jälkimmäiset voittivat 40 grammalla. En ole niitä aikaisemmin käyttänyt, mutta nyt kokeilen.
Kännykän ohella on myös kamera mukana. Painaahan se toki, mutta sillä saa parempia kuvia. Ainakin zoomi toiminee.
Pohdin vielä, otanko sukanneulomisen mukaan vai en - lentomatkalla olisi aikaa neuloa ja ehkä joskus iltaisin. Puikot ja langat olen valinnut - pakkaamatta vielä.
Käveleminen on kääntymys, kutsumus. Kävelemme myös päästäksemme eroon ja juuriaksemme itsemme maailman melskeestä, tehtävien kasautumisesta, kuluttavuudesta. Ei mikään auta unohtamaan ja olemaan muualla kuin taallä yhtä hyvin maanteiden valtava pitkästyttävyys ja metsäpolkujen rajaton yksitoikkoisuus. Kävellä, siis irtautua, lähteä, jättää. (Frédéric Gros: Kävelyn filosofiaa. Viisas elämä 2016)
Intoa viimeisiin matkavalmisteluihin!
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaKiitos!
VastaaPoistaHyvää matkaa :)
VastaaPoista