Karpaloita

Aamupäivällä lähdin mökille. Aurinko pilkisteli jo matkan varrella eikä sateesta ollut tietoakaan koko päivänä. Kun olin mökillä laittanut tulen kaminaan ja syönyt välipalan, lähdin autolla lähelle karpalopaikkaa.

Pieni suonlämpäre on kalliolla, jossa olen vuosikaudet poiminut karpaloitakin. Tuon karpalopaikan läpi kulkee hirvien polku - vuosi vuoden jälkeen ne siitä samasta paikasta jälkien perusteella liikkuvat. En saanut tällä kerralla kuin yhden hirvikärpäsen piponi reunaan ja senkin vasta, kun olin jo poistunut tuolta suolta!

Karpaloita on, jos vain ehdin niitä poimimaan, toiseksikin kerraksi. Tänään oli lämmin päivä poimimiseen, 14-15 astetta, joten sormia ei palellut kuten usein karpalonpoiminnassa on käynyt. Olin välillä polvillani, toisinaan istuin mättäällä. Minulla oli kurahousut, joten en kastunut. Harmitti vain, kun en ottanut poimuria mukaan. Tottakai sen avulla ehkä olisin poiminut nopeammin, mutta sammalia olisi ollut vielä enemmän kuin nyt käsin poimien tuli ämpäriin. Nyt poimin järjestelmällisesti kaikki marjat, mitkä näin - poimurilla olisin poiminut kai vain päällimmäiset ja edellyt rivakammin. Poimurilla olisi poiminut puolukoita ehkä ämpärillisen samalla reissulla. Toki puolukoita piirakoita varten poimin puolisen litraa tuolla karpaloreissulla.

Mökin pihamaalla olisi hyvä ehtiä tehdä  monenlaista ennen kylmien tuloa. Jonkin aikaa perkasin kukkapenkkejä ja kuljeskelin siellä täällä jotain pientä käpsehtien.

Illalla leivoin monenlaisia pullia: korvapuusteja, voisilmäpullia ja puolukkapiirakoita.

Tein myös laktoosittoman omena-kaurapaistoksen. Pieniä omenoita hain kylän yhteismaan varmaan siemenestä kasvaneesta omenapuusta eli sen alta löysin muutamia hapahkoja omenoita, jotka pilkoin kuorineen kulhoon. Päälle tein seoksen, jossa oli sata grammaa sulatettua laktoositonta margariinia, puoli desiä sokeria, muutama höpäys kanelia ja kolme desiä kaurahiutaleita. Paistoin 200 asteessa noin puoli tuntia. Palan tuota paistosta nautin iltapalaksi lämpimänä laktoosittoman maidon kera.