Pitkin syksyä luettua

 Juuri ilmestynyt kirja suomalaisen afganistalaisesta elämästä koukutti jo nimellään. Liisa Liljan Äiti, kuulin ukkosen äänen! Arkea Afganistanissa (Perussanoma Oy 2017). Sain tuon kirjan luettavakseni muutama päivä sitten kirjastosta ja luin innolla sen heti. Kirjan nimi tulee siitä, kun perheen lapsi luuli kuulleensa ukkosen äänen, kun naapurustoon oli tehty pommihyökkäys.

Kirja kertoo lapsiperheen arkisesta elämästä Kabulissa, Afganistanin pääkaupungissa suhteellisen varakkaan asuinaluueen keskellä elävässä avustustyöntekijöiuden yhteisössä vuosina 2008-2013.  Siellä oli mahdollisuus tutustua eri yhteiskuntaluokkien ja heimojen paikallisiin porttivahteihin, käsityöläisiin, kerjäläisiin ja kotiapulaisiin.

Ihmiset Suomessa kauhistelivat sitä, miten Liljat lähtivät lapsiperheenä Afganistaniin. Tuona aikana, jolloin he olivat Afganistanissa, Kabulissa oli vielä suhteellisen turvallista. Lilja kertoo myös, miten häneen suhtauduttiin kuin kolmanteen sukupuoleen. Ulkomaalainen nainen ei ollut samassa asemassa kuin paikallinen vaan jotenkin miesten ja naisten välissä. Esimerkiksi koululla hän voi  juoda teetä niin naisten kera kuin miesten puolellakin.

Lilja oli kotiäitinä, mutta sen ohella teki paljon muutakin, pienistä puroista koostuvaa työtä niin lasten koulussa kuin muissa touhuissa. Näin hänellä oli mahdollisuus tutustua paikallisiin ihmisiin, lähinnä naisiin, heidän iloihinsa ja suruihinsa, joista hän kertoo tässä kirjassa.

Koko Afganistanin vuosien ehdottomasti vaikein asia kohdallani oli nimenomaan se,miten kulloinkin oli parasta suhtautua kerjäläisiin ja apua pyytäviin  niin kaduilla, kylissä kuin kodissa. Olisin niin kovin halunnut kuulla joka tilanteeseen taivaallisen ja selkeän ohjeen. Milloin ja miten pitäisi antaa, ja milloin olla antamatta. Rahaa, ruokaa, vaatteita, koulutarvikkeita, aikaa kuuntelua, koulutusta, esirukousta, lasten kurssiimaksuja, kaikkea tätä ja paljon muuta tarvittiin.

Tämä kirja osui haasteen kohtiin
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa 
22. Kuvitettu kirja
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia  
36. Elämäkerta tai muistelmateos 
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta 
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit  
49. Vuoden 2017 uutuuskirja 

Minna Kettusen kirjoittama  Helena Paynesta kertova kirja Nepalin metsänneito (Suomen Lähetysseura 2016) kertoo Nepalissa vuosina 1992-1998 toimineen Helenan elämästä, joka päättyi 46-vuotiaana keväällä 2009.  Helena kirjoitteli ajatuksiaan muistiin, kun hän oli puolisonsa Davidinb  tavoin vakavasti sairastunut. Helena pyysi Minna Kettusta kirjoittamaan hänen tarinansa.

Helena Vesterinen oli kotoisin Savosta. Hän kouluttautui metsäalalle ja valmistui mm. metsätalousinsinööriksi ja -opettajaksi. Lähetyskutsu oli kaiken takana. Ilman sitä hän ei olisi lähtenyt Nepaliin ja tavannut siellä Davidia ja saanut kahta tyttöä.

Kerran Lähetystalon käytävillä Helenaa tuli avstaan Paavo Kilpi, joka tervehti: "Sieltä se metsänneito tulee!" Lempinimikin selvisi saman tien. Entisestä metsämiehestä tuli metsänneito.

Helenaa en ole tuntenut henkilökohtaisesti. Kirja oli mukavaa luettavaa, Helenan omia kertomuksia erityisesti Nepalista ja siellä hänen työstään.
Kirja osuu haasteen kohtiin 
1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis 
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista 
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa 
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
36. Elämäkerta tai muistelmateos 
38. Kirjassa mennään naimisiin 
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta 
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit 

Seppo Kalervo Löytty, syntynyt 18. toukokuuta 1929 Urjalassa on suomalainen pappi, teologian tohtori ja kirjailija. Hän on kirjoittanut kirjoja, jotka käsittelevät lähetystyön, kirkon, elämänkatsomuksen, sukututkimuksen ja hengellisiä teemoja. Seppo Löytyn Yhteistä matkaa (Suomen Lähetysseura 2011) kertoo Seppo Löytyn kohtaamista ihmisistä, ystävistä ja työtovereista. Löytty kertoo näiden henkilöiden kautta asioita lapsuudestaan lähtien, kouluvuosistaan ja opiskeluistaan ja työstään niin lähetyksen työalueilla kuin Suomen seurakunnissa.

Hän kirjoittaa, että hupaiset, jännittävät, ainutlaatuiset, ehkä joskus hankalatkin tapahtumat ovta kuin suurikokoisia helmiä ystävyyden verkostossa. Ystävyyden lahja on elämäni vuosien verraton ilo ja rikkaus.

Useita myös minulle tuttuja henkilöitä on kirjan henkilökavalkadissa. Oli mukavan lyhyitä kertomuksia luettavaksi silloin tällöin, kun ehdin hetkeksi avata tätä kirjaa.
Kirja osuu haasteen kohtiin
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
36. Elämäkerta tai muistelmateos
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit 

Tuulikki Kuorikoski Secondin kirja Jumalan varassa ( Uusi Tie 2007) on kertomus siitä, että viisihenkinen perhe voi elää ilman velkaa ja ilman säännöllistä tuloa, uskon varassa.  Jumalan johdatus on heidän kohdallaan ollut sellainen.

Tämä on tositarina naisesta, joka eli ja teki vastoin kaikkia hyvää tarkoittavia neuvoja, sydämessään vain luottamus Jumalan johdatukseen. Hän koki kutsumuksekseen lähteä Italiaan kertomaan hyvää sanomaa. Monien vaiheiden jälkeen hän löysi siellä oman paikkansa, avioitui italialaisen kanssa ja sai kolme lasta. Pariskunta on tehnyt seurakuntatyötä useilla paikkakunnilla Italiassa.

Kirja on täynnä Jumalan millintarkkaa apua, ihmeitä ja johdatusta perheenäidin ja koko perheen arjessa hammastahnasta lähtien. Oli mielenkiintoista lukea tätä. Osaisinpa luottaa samalla tavoin Jumalaan.
Kirja osuu haasteen kohtiin
21. Sankaritarina
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
36. Elämäkerta tai muistelmateos
38. Kirjassa mennään naimisiin 
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja 
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit