Luin kirjan yhdellä istumalla eilen illalla ja viime yönä. En malttanut jättää sitä kesken. Kirja on osin faktaa, osin fiktiota. Kirja on tavallaan romaanimuotoinen tietoteos.
Kannen orkidea on vertauskuvallinen.
Myöhemmin kuulin orkidealapsista ja voikukkalapsista. Voikukat kasvavat missä vaan, tunkevat läpi asfaltin ja hiekan, puskevat pienestäkin juurenkappaleesta takaisin aurinkoon ja valoon. Niiden yli voi ajaa ruohonleikkurilla, ja silti ne nousevat taas. Ne ovat sopeutuvia ja sitkeitä, imevät rakkauden ravinteita mistä irti saavat, loistavat betonin keskellä. Herkiksi orkideoiksi syntyneet taas tuntevat itsensä helposti hyljätyiksi, tarvitsevat paljon rakkautta ja hoivaa ja voivat huonosti, jos eivät saa sitä juuri oikealla hetkellä. Hylkäämisen kokemus voi vaikuttaa pitkälle aikuisikään asti.
--- Olin tietämättäni kutsunut Mikkoa ensimmäisestä syksystä asti orkideaksi, niin herkkä ja kaunis sielu hän mielestäni oli.
Kirja ei ole helppoa luettavaa, mutta mielenkiintoinen, koskettava. Rankkoja asioita parisuhdeväkivallasta, perheestä, häpeästä ja vaikenemisen kulttuurista. Kuitenkin selviytymistarina.
Kirja osuu Helmet lukuhaasteen 2018 kohtiin
1. Kirjassa muutetaan
6. Kirja on julkaistu useammassa kuin yhdessä formaatissa
19. Kirja käsittelee vanhemmuutta
24. Surullinen kirja
33. Selviytymistarina
40. Kirjassa on lemmikkieläin
49. Vuonna 2018 julkaistu kirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti