Fuenterroble de Salvatierrasta Morilleen

Eilen iMuutama llalla oli kirkollisessa albergessa yhteinen ateria, runsas ja erilainen kuin tavallisesti. Pitkään pöydässä keskusteltiin papinkin kanssa. Sitten hän kutdui aterialaiset katsomaan uutta ns. peregrinokeskusta, jos oikein tämän talon ymmärsin ja sen jälkeen oli kirkossa pyhiinvaeltajien siunaus. Oli ilo päästä tällaiseen mukaan tälläkin matkalla, tosin vasta ensimmäisen kerran. Aluksi laudoimme yhdessä Laudate dominum, sen jälkeen oli isän pojan ja pyhän hengen nimeen amen. Ja kappale Johanneksen evankeliumista, en vain tiennyt mitä. Sitten hän puhui muutaman ajatuksen pyhiinvaelluksesta. Kutsuttiin meidät piiriin ja pyydettiin kertomaan nimi. Omalla kielella isä meitä yhteen ääneen - miten voikin kestää pitempään tuo suomeksi! Sitten vesisiunsus. Pappi pirskotteli vettä jokaisen pään päälle. Vielä apostolinen siunaus ja laulu Heveinu shalom allehem yhdessä. Lähettäminen matkaan ... Ja kirkon esittelyä vielä tuon jälkeen.

Tänään aamulla talo tarjosi hyvän aamiaisen ja matkaan pääsimme jo 7.15. Kilometrejä kertyi askelmittariini 30, kun naapurin kännykkämittarissa sama matka näytti 32 km.
Aurinko nousi komeasti matkalla lumivuorten takaa. Taas matkaamme pohjoista kohti. Ja nyt matkalla ei ollut mitään varsinaista pysähdyspaikkaa 28 kilometriin. Toki pydähdyksiä oli, mutta kahvilaa ei ollut ennen kuin 4 kilometriä ennen Morillaa. Siinä sitten pääsi jo vessaankin. Söin tuolla myös lounaan noin seitsemän tunnin kävelyn jälkeen. Lounas ei ollut kaksinen , huonoin tähän mennessä, mutta täyttihän tuo vatsan. Sitten tauon jälkeen jaksoi hyvin kävellä loppumatkan Morilleen. Löydin albergen, jossa oli kuusi paikkaa ja olin kuudes. Yläpeti tarjolla ensimmäisen kerran tämän kevään vaelluksella. Pojat olivat näet nopeampia. Tämä alberge oli peruskuntoinen, ei edes keittomahdollisuutta miktosta puhumattakaan. Vessa ja lämmin suihku oli. Jos seitsemäs tulisi, avautuisi albergen toinen osa, joka oli muualla. Niinpä kävin suihkussa, mutta en purkanut vielä tavatoita. Pojat lähtivät baariin ja minä pian perässä suihkun jälkeen
Niinpä pääsin muuttamaan muiden yläsänkyläisten kera tähän isompaan albergeen jossa on tilaa ja kaikki saivat alapetin. Täälläkään ei ole jääkaappia ja mikro sentään. Joten aamulla saa puuron tehtyä jälleen. Olipa muutama muovinen mukikin, mutta ei muita astioita. Siistin tuntuinen paikka. Toki sitä taloa, Casa Social,  käytetään muuhunkin kuin albergen käyttöön kuten eilenkin oli peregrinotalon yläkerrassa menossa jumppapalloilla naisten jumppa.

 Baarissa maksettiin alberge ja otettiin tiedot. Samalla tuli tuo seitsemäs oli yksi meistä kolmesta naisesta - huonojalkainen meni jo bussilla Salamancaan, jonne huomenna mekin kävelemme. Siis meitä on vain kaksi naista taas tässä miesjoukossa. Tämä Via de la Plata on aika raskas vaeltaa ja siksi kai naisia ei ole kovin paljon tällä reitillä.

Tässä baarissa on wifi mitä ei ole albergessa ja niin me kaikki olemme baarin edessä istumassa ja tutkistelemassa kännyköitä ja kirkoittelemassa. Alkaa tulla iltaviileä ja untuvatakki on hyvä päällä, vaikka päivällä oli 18 astetta ja auringossa kai enemmänkin. Iltaruoka tilattu ja sisällemenoa odotetaan, milloin kutsu kuuluu aterialle.