Ja kylläpä miltei unettoman yön jälkeen väsytti.
Eilisaamuna pakkailin tavaroitani. Sain viestin Elfiltä, saksalaiselta katolisen uskonnon opettajalta, jonka kanssa jonkin aikaa yhdessä vaelsimme, tapaamisesta aamiaisella. Niinpä yhdeksän kieppeillä vasta olin liikkeellä ulkona. Tuo tuntui hyvin erilaiselta, koska koko vaelluksen ajan olin tottunut jo yleensä viimeistään puoli kahdeksan maissa lähtemään liikkeelle.
Elfi oli majoittunut myös hostellissa ja yllättäen jopa niin lähellä, jos olisimme olleet yhtä aikaa parvekkeillamme, olisimme voineet huudella toisillemme. Hän oli jalkansa takia joutunut turvautumaan kyytiin viimeisen pätkän kirkollisesta albergesta ja päässyt diakonin seurassa kaupunkiin asti sopivasti. Iloitsin tapaamisesta. Kiertelimme sitten vielä aamupäivää lähialueilla.
Näkymä ikkunastani parvekkeen kautta Plaza Mayorille Elfin parvekkeen suuntaan.
Huoneeni oli tosi pieni, mutta yhden hengen, jossa nukuin hyvin. WC ja suihku olivat yhteisiä toisten kanssa. Minulla oli tosin oma iso parveke, mitä ei ollut alempien kerrosten huoneissa.
Salamancassa vietettiin eilen kirjanpäivää, kuten Suomessakin. Kirjanpäivä on koko maakunnassa juhlapäivä eli vapaapäivä. Plaza Mayor oli reunoiltaan katoksien alla täynnä kirjamyyntipöytiä. Ja Plaza Mayorilla oli myös ilmaiskonsertteja, joissa ihmisiä oli picnikilläkin tuolla aukiolla.
Asetuksen Espanjan kirjan päivästä allekirjoitti Espanjan kuningas Alfonso XIII 6. helmikuuta 1926. Aluksi päivää vietettiin lokakuussa.Vuodesta 1930 on kirjallisuuden päivä järjestetty 23.4. joka on myös maailmankirjallisuuden klassikkokirjailijoiden Miguel de Cervantesin ja William Shakespearen kuolinpäivä. Juhlapäivän ajatus on, että miehet antaisivat naisille ruusuja ja naiset miehille kirjoja.
Myös 23. huhtikuuta on valittu UNESCOn toimesta Kansainväliseksi kirjan ja tekijänoikeuksien päiväksi.
Minulle ei osunut yhtään varsinaista kauppapäivää koko Salamancan aikaan lauantain iltapäivästä maanantain iltapäivään, vaan ainoastaan matkamuistokaupat ja ravintolat olivat avoinna, onneksi myös monet museot olivat auki ja kirkot.
Puolenpäivän maissa piti jättää avaimet ja lähteä matkaan reppu selässä. Aluksi kiertelin lähistöllä vielä katselemassa, sitten aloin suunnata kohti linja-autoasemaa. Matkan varrella kävin syömässä.
Erään baarin edessä oli kuvat niin aterioista kuin aamupaloista teksteineen, jotta kieltä osaamattomatkin osaavat tilata annoksen. Ja jälkiruokana oli tällainen Markos-leivos.
Linja-autoasemalla löysin hyvin bussin, jolla matkustin Salamancasta Madridiin lentokentälle (T1-terminaaliin, josta kävelin T2-terminaaliin, mistdä lentokone TAP lähti Lissaboniin). Bussissa oli wifi ja kännykän latauspistekin jokaisella ja tilaa oli minullakin kahden paikan verran.
Matkamaisemaa - vaellusmaisemaakin.
Lentokentällä turvatarkastuskin sujui mutkattomasti. Toki vaaelluskengät pois jaloista ym. mutta nuo kävelysauvat, jotka olin kiinnittänyt repun ulkopuolelle näkyviin, saivat kulkea mukana käsimatkatavaroissa!
Lissabonissa oli vain suhteellisen pikaisen vaihto toiseen TAPin koneeseen, jolla pääsin Helsinkiin. Lentokentällä tapasin myös pari muuta vaeltajaa ja hetken ehdimme jutellakin. Lentokoneessa aivan yllättäen tarjoiltiin - kai yli puolenyön - täysi ateria. Se oli jopa maukas. Nukkuminen oli niin ja näin eli yritin nojata päätäni pöytään, jolle asetin tyynyt ja huovan ja höyhentakkini pehmukkeeksi, mutta jalat olivat niin levottomat, eettei nukkumisesta tullut juuri mitään. Eli jalat turposivatkin. Ja koneessa oli hyvin lämmin.
Helsinkiin kone saapui ajoissa ja nopeasti pääsi tullin läpi, kun oli vain käsimatkatavaraa. Kiiruhdin heti osatamaan junalipun kotiin ja juna vei Tikkurilaan ja siellä vaihto heti juosten toiseen junaan, jolla pääsin nopeasti kotikaupunkiin, jossa puoliso oli vastassa. Mukavaa päästä kotiin jo kahdeksan maissa.
Yhä edelleen kulkee tuo virsi mukanani:
Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ.
Tule illoin ja aamuin varhain, tule vielä kun joutuu yö.
Kiitollisena vaelluksesta Taivaan isälle! Kiitos, että sain tulla terveenä kotiin ja kiitos, että sain vaeltaa.
Kiitos Tästä postaussarjasta. On ollut kiva tehdä matkaa kanssasi.
VastaaPoistaOlen itse viettänyt kolme yötä tuossa Salamancan aukion laidalla kolmannessa kerroksessa, tummaihoisen miehen hostellissa.
Tervetuloa kotiin ja Suomen kevääseen!
Iloitsen myös, että olet turvallisesti Suomessa, monia kokemuksia rikkaampana ja vaellusmuistot repussa. Kiitos niiden jakamisesta! Nyt lepäämään...
VastaaPoista