Marinhasista Viana do Casteloon

Eilisiltana koko makuusalillinen hiljeni suhteellisen hyvin. Olohuoneessa kuului olevan porukkaa, mutta he kaikki olivat toisesta makuusalista.

Aamulla taas jonkun kello soi puoli kuusi, joten aika pian lähdin pesu- ja ruokailupussieni kanssa alakertaan. Kun palasin aamupalanikin nauttineena koko kämpällinen väkeä oli hereillä ja useimmat jo liikkeellä ja valot laitettu.
Vähitellen pakkasin tavarani, puin matkavaatteeni, otin jopa lääkkeet, ja vielä ennen lähtöä viimeiseksi vessakäyntikin. Monet olivat lähteneet jo  reissuun.
Viisi kilometriä kulkua ylös alas ja tuli vastaan kuppila-kauppa, josta sai päivän ensimmäisen leiman. Toinen vasta viidentoista kilometrin jälkeen kuppilasta, josta ostin mukaan myös tuoretta leipää.

Kymmenen kilometrin paikkeilla oli kirkko ja pihapiirissä hyvä toiletti. 

Kirkossa en käynyt, kun sinne näkyi menevän hautajaisväkeä enkä halunnut heitä häiritä yrittämällä saada kirkosta leimaa.
Siitä lähdin kävelemään mäkeä ylös aurinkolasit päässä. Katsoin nuolen, on suunta suoraan enkä huomannutkaan sauvoessani, että kohta edellisen merkin jälkeen oli oikealle osoittava merkki. Kävelin suoraan ja kuljin yli kilometrin eukalyptusmetsässä haistellen mukavaa tuoksua, kunnes tuli haarautuma kahtia eikä nuolia näkynyt missään. Ei sitten muuta kuin käännös takaisin kirkkoa kohti. 2,5 km ylimääräistä tämän päivän 25 kilometrin kokonaissaaliiseen. Edellisen oikean metsäisen kävelyn aikana ei näkynyt nuolia kuin polun alussa ja lopussa, joten siksikään en ollut heti kovin huolestunut nuolien puutteesta.

Tämänpäiväinen vaellus oli rankka vaikka lyhyt, periaatteessa noin parikymmentä kilometriä. Rankkuus johtui ylösalaskulkemisesta niin poluilla kuin kaduilla/teillä.

Oli kivistä, kallioista, mutaa ja vettäkin. Onneksi en kulkenut toissapäivänä vesisateiden aikaan tätä pätkää.
Kirkon jälkeen polulla oli taas hankalaa

Ponte Eiffel on todella pitkä siltä 645 metriä yli Lima joen. Eiffel-niminen arkkitehti suunnitteli sen.

Joen ja siis sillan jälkeen oli hyvin pian albergue Sao Joao da Cruz dos Caminhos, jonne majoituin. Tulin yhden paikkeilla, odottelin hetken ja eräs nainen avasi oven ja me kaksi odottelijaa pääsimme sisälle. Saimme istuskella odottamassa, koska sisääänkirjoitus alkoi vasta kahden tienoilla. 6€.
 Lähdin siinä välissä syömään tämän vaelluksen ensimmäisen peregrinolounaan. Soppa ja ruoka ja vesi ja leipä 6€.Todella maukasta. Käväisin myös konditoriossa ostamassa omenaleivoksen.
Majoittuminen kolmessa huoneessa. Meidän huoneessa on 10 petiä. Lakana ja tyynyliina ja iso froteepyyhe talon puolesta. Ja Manta! Jostain syystä sängylläni peräti kaksi. Täällä ei ole kerrossänkyjä.
Suihkutila on  käytävälle saluunaovin. Pyykit  viedään pihalle kuivumaan ja sateen sattuessa on sisälläkin naruja kuten myös pesupaikka.
Yläkerrassa on keittiö, jossa netti toimii, petihuoneissa ei. Avoin netti, ei tarvitse salasanaa.
Neljäskin huone on avattu. Siellä on patjoja lattialla viimeksi tulleille toistakymmentä.

Illalla kävin messussa tässä kirkossa. Tosin emme saa käyttää suoraa kulkua kirkkoon, vaan pitää kiertää ulkokautta, koska väliovi on lukossa.
Messussa oli nuorten kuoro laulamassa ja muutenkin avustamassa. Kirkko oli todella täynnä eikä vain vanhoja naisia, vaan kaikenikäisiä miehiä ja naisia, paljon miehiä. Muuten jokseenkin luterilaisen messun tapainen paitsi ehtoollinen. Ehtoollismessussakaan ei pahemmin nostettu maljaa ja leipää, vaikka esim. niin tekee oman seurakuntani khrra. Eikä pappi polvistunut. Voi olla että vanhuuttaan, mutta muuten liikkui kyllä sujuvasti. Pappi jakoi ehtoollisen kahdessa muodossa myös avustajilleen eli kastoi leivän viiniin. Kaksi leivän jakajaa, toisena nainen. Papilla oli avustaja joka piti tyhjää lautasta papin käden alla, ettei muruakaan pääsisi hukkaan, naisjakajalla ei ollut.

Tänään on ollut täällä kesäinen päivä, korkeimmillaan 20 astetta, mutta kuin Suomen kesä.