Verannalla

Istun auringonpaisteessa tuulisena iltana mökin verannalla. Tulin äskettäin töistä, söin salaattia, tilliä, kurkkua ja päärynää vegaanisen kastikkeen kera ja söin siementahnalla päällytetyn ruisleivän sekä join teetä. Kesä!

Sukkaa neulon miehelleni. Eipä hyttysetkään tai muut lentäväiset juuri nyt häiritse.

Hiljaista. Rauhallista. Järveltäkään ei kuulu ihmisääni, vain järven takana kukkuu käki kesä viimeisiä kukuntojaan.  Sanotaankin, että juhannuksena käki saa kurkkuunsa vihneen*, jolloin se vaikenee ja muuttuu haukaksi. Uskomus johtunee käen haukkaa muistuttavasta ulkonäöstä. Vain koiraskäki kukkuu.

Käki oli erityisesti naisten lintu. Käkeä entisaikaan toivottiin mahdollisimman lähelle laulamaan, sillä käen kukunta oli erityisen onbekasta, varsinkin jos pääsi lähelle. Tällöin kaikki toiveet toteutuivat.
 Nuoret naiset ovat laskeneet käenkukunnasta naimisiin pääsyyn kestäviä vuosia. Vanhat ihmiset taas jäljellä olevia eli vuosiaan.

Käki on kuvattuna mm. Päijät-Hämeen vaakunassa.

*Vihne kurkkuun sanonta tulee siitä, että viljasadot valmistuvat samoihin aikoihin, kun käen pesimäaika päättyy. Koiraskäet kukkuvat houkutellakseen naaraita. Jos ihminen matkii käen kukkumista, saattaa paikalle lentää hermostunut käki koiras haastamaan kilpailijansa naaraista, kertoi Ohto Oksanen ESS:ssa.