Michelle Obama kirjoittaa alussa omistuskirjoituksen:
Omistettu niille, jotka auttoivat minut kehittymaan sellaiseksi kuin olen: kasvattajilleni - Fraserille, Marianille,Craigille ja suurelle suvulleni, vahvojen anisten piirilleni, joka aina tulee minua, uskolliselle henkilökunnalleni, josta olen ylpeä.
Rakkaimmilleni: Malialle ja Sachalle, kullanmuruilleni, olemassaoloni syille, ja lopuksi Barackille, joka aina lupasi minulle kiinnostavan taipaleen.
Omaelämänkerta on näistä kirjoista toki paljon mielenkiintoisempi ja rohkea kertomus Yhdysvaltain ensimmäisen naisen, afroamerikkalaisen, elämästä. Kertomus, miten hänestä tuli hän. Kertomus perheestä ja perhe-elämästä myös monenlaisissa tilanteissa köyhyydestä loistoon. Vaikka loistoa hän ei haluakaan sellaisena kuin ehkä ulkopuoliset saattavat ajatella. Sitkeästä naisesta, joka kouluttautui juristiksi ja kulkeutui monien työpaikkojen mukana sellaiseksi kuin on: ottamaan huomioon huonompiosaiset lapset ja sodankäyneet. Michelle halusi kannustaa erityisesti afroamerikkalaisia tyttöjä tavoitelemaan koulutusta ja menestystä.
Barack Obaman presidentin virkaan tulemiseen riitti aikamoisia vaiheita molemmilla. Ja lopuksi: pääsivät pois viran vaikeista omaan elämään.
Christoph von Marschallin teos kertoo miten politiikan toimittaja on nahnyt ja kokenut Michelle Obaman. Hänkin tuo teoksessaan esille Michellen lähtökohdat, 1964 työläistaustaiseen perheeseen syntynyt tyttö, jonka isä työskenteli vesilaitoksella ja äiti oli kotiäitinä Michellen lapsuuden ajan. Vanhemmat ymmärsivät koulutuksen merkityksen. Valmistuttuaan juristiksi Harvardista, Michelle työskenteli asianajotoimistossa, jossa tapasi opiskelijan, Barack Obaman.
Von Marschallin teos loppuu jo vuoteen 2009, jolloin Barack Obama astui virkaansa. Kirjoittaja oli seurannut kaksi ja puoli vuotta niin Michellin kuin Barackin elämää sitä ennen.
Helmet lukuhaasteen kohtiin:
9. Kirjassa kohdataan pelkoja
32. Kirja on alun perin julkaistu kielellä, jota et osaa
35. Kirjassa käytetään sosiaalista mediaa
37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa
39. Kirjassa lennetään
41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan
42. Kirjassa on isovanhempia
47.-48. Kaksi kirjaa, joilla on hyvin samankaltaiset nimet
Minäkin luin tuon Michellen itse kirjoittaman teoksen ja vaikutuin todella paljon. On aika hurjaa ajatella minkälainen presidentti jenkeillä oli ja minkälaisen he sitten saivat!
VastaaPoistaTäytyypä itsekin lukea. Kiitos vinkkauksesta!
VastaaPoistaItsekin luin tuon kirjan kesälomalla kun ulkomaanmatka peruuntui ja kohde vaihtui Turkuun, joten aikaa lukemiseen jäi runsaasti. Olisi kyllä kiva keretä enemmänkin lukemaan, erityisesti tällaiset omaelämänkerrat kiinnostavat. Varsinkin Michellen ura ja työskentely asianajotoimistossa ennen Obaman presidenttiyttä oli mielenkiintoista luettavaa, sillä en tiennyt siitä juurikaan ennen.
VastaaPoista