Kesäkirja

 

Tove Janssonin Kesäkirja (WSOY 1973) kertoo Sophiasta  hänen isästään ja isoäidistään, jotka viettävät kesää meren saarella keväästä elokuun loppuun. 

Ilmeisesti ?? Janssonin saari Klovaharun Porvoon Pellingin saaristossa on ollut kertomuksen herätteenä. Suvun ihmiset ovat tässä kuvattuina.

Isoäiti ja Sophia juttelevat monenlaisista, aivan pienistä ja toisaalta maailmankaikkeutta syleilevistä asioista. Isä on tavallaan sivuhenkilö. Hän  tekee lähinnä  kirjallisia töitä työpöytänsä ääressä ja välillä kalastaa.

Isoäiti on vanha sairas, liikkuu kepin kanssa ja Sophian ikä ei varsinaisesti käy ilmi. Kirja kertookin useiden kesien tapahtumista. Mukava seurata luonnon heräämistä keväällä ja elokuisia pimeitä iltojakin.

Ensimmäisenä tuli esiin rohtokuirimo, parin sentin korkuinen kasvi mutta elintärkeä merimiehille, jotka elävät laivakorpuista. Toinen seurasi kymmenisen päivää myöhemmin merimerkin suojanpuolella, se oli keto-orvokki. Sophialla ja isoäidillä oli tapana mennä sitä katsomaan, joskus se puhkesi toukokuun lopulla, joskus kesäkuun alussa. Sitä piti katsella kauan. Sophia kysyi, minkä takia se oli niin tärkeä, ja isoäiti vastasi: Koska se on ensimmäinen- - - Joka aamu isoäiti kulki rantoja pitkin tarkastamassa, mitä kaikkea oli maasta puhjennut. Jos hän löysi kappaleen irtipotkaistua sammalta, hän sulloi sen takaisin koloonsa. Isoäidin oli vaikea nousta, jos hän sattui joutumaan istualleen, siksi hänestä oli tullut hyvin taitava keppinsä käytössä. Hän muistutti suurta rantasipiä, kun hän siinä hitaasti ja kankeasti kulki, pysähtyi usein, käänsi päätään sinne ja tänne, näki kaiken mitä oli tapahtunut ja meni taas eteenpäin. 

Kirja osuu Helmet-lukuhaasteen 2020 kohtiin

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja

25. Kirjassa ollaan saarella

38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

42. Kirjassa on isovanhempia