Tein talvimatkan mökille. Lumista oli.
Järvellä ei ollut näkyvissä pilkkijöiden jälkiä. Muita jälkiä löytyi yllin kyllin. Pupuset olivat kierrelleet pihamaalla ja puutarhassa. Jokaisen keltaisen luumunalun luona oli asusteltu ja syöty, kalvettu oksia ja runkoa. Saa nähdä sitten keväällä, mitä niistä on jäljellä. Ainakin niiden juuret on hyvin lannoitettu: pupujen papanoita runsaasti näkyi puiden ympärillä. Koko puutarhaa en kierrellyt, mutta pupuset ovat tutkineet kaiken hyvin, mm. japaninruusukvitteneitä napsittu ja pyöritty vattumaalla. jopa ison kiven päälle oli joku pupu kiivennyt ja nauttinut luumun latvaoksia sitä kautta. Yhden luumun, isoimman keltaisen, sain suojatuksi verkolla, mitä oli jäänyt syksyllä. Luumuja nuo puput eivöt olleet aikaissemoina vuosina nautiskelleet, joten olin ne jättänyt suojaamatta.
Kaminaan tein tulen ja lämmitin mökkiä jonkin verran. Eväät olivat mukana kotoa: teetä termospullossa ja juustoleipiä. Syksyllä olin ajallut tulla vielä yöpymään mökillä ja olin siksi jättänyt lakanatkin sänkyyn. Nyt kasasin ne pyykättäväksi kotiin.
Polut lapioin ja samalla myös autopaikkaa. Eipä ainakaan ulkosalla palellut! Tosin lämpötilakin oli vain parissa pakkasasteessa.
Samalla matkalla yritin tavata pikkuserkkuani, mutta hän ei ollut kotosalla. Kävin myös illalla siunauskeskustelussa. Vielä olen luvannut tehdä muutaman työkeikan tulevana vuonna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti