Laura Mannisen, ympäristötieteilijän ja viestinnän ammattilaisen neljäs teos Levottomat pilvet ( Otava 2023) käsittelee radiotoimittaja Tuulian ja IT-konsultti Aarnin ja läheisten elämän kiemuroita ja luonnon monimutkaisuutta.
Aarnin äiti on kuollut. Hän istuu eturivissä tädin kanssa.
Tuijotan rottingista punottua arkkua, sellaista täti piti ekologisimpana. Pehmusteet on tehty kierrätetystä tietosuojapaperista. Ehkä lepäät omien kokouspapereittesi päällä. pyöreäreunainen kori ei näytä ruumisarkulta, se tuo mieleen Niiliä seilaavan Mooses-vauvan tai hippikommuunin pyykkiorin. Arkku ei vaikuta järin kestävältä, en ymmärrä miten se jaksaa kantaa ihmisen ruumiin, mutta hautaustoimiston mukaan kahvat kestävät kahdenkin vainajan painon.
Arkkuasi ei onnekis tarvitse kantaa minnekään. Hautajaisten jälkeen se liukuu tyhkattavaksi ja hahtuu savuna ilmaan. Hautajaistoimsito on kompensoinut arkun ilmapäästöt, niin kuin koko hautajaistenkin, jokaiselle kuolleelle istutetaan puu juuriversomenetelmällä Afrikkaan.
Tuhka siroteltiin Koijärvelle.
Kirja sopii Helmet-lukuhaasteen 2024 kohtaan 35: Kirjassa vietetään aikaa kuonnossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti