Aurinkoista päivää

 

Maksaruoho alkaa olla parhaimmillaan.

Aurinkoista päivää sateen jälkeen! Tai ainakin melkein aurinkoista. Satoi yli 100 milliä kuluneen viikon aikana eli veden pinnat ovat noussseet noin 10 senttimetriä.

Juhlintaa taas

 

Eilen tein vielä yhden hillon eli marmeladin kriikunoista ja omenista. Kriikunoita tuli vain vähän tänä vuonna ja niistäkin suurin osa oli jotenkin viallisia. Niinpä ei tarvinnut kovin isoa hommaa tehdä. Isoin työ oli taas kerran noiden kriikunakivien poistaminen. Keitin tällä kerralla ensin kriikunat ja sitten yritin siivilän ja lusikan avulla saada pois kivet pois.

 

Tänään oli lapsenlapsen hoitopäivä. Aamulla ajelin hänen äitinsä työpaikalle, jonne he olivat tulleet juuri samaan aikaan kuin minäkin eri suunnasta. Näin voin lähteä kotoa myöhemmin kuin muuten liikkeelle. Mukavaa oli humputella yhdessä. Teimme retken myös ystävien luo, jossa meillä molemmilla oli mukavaa. Unohdin sinne kyläilypaikkaan poislähtiessämme käsityöpussini, jossa olivat lähes kaikki bambupuikkoni! Neule tuli sentään mukaan!

 

Saimme lounaaksi hyvää kaalilaatikkoa, jonka tarkan ohjeen unohdin kirjoittaa muistiin. Siinä on ainakin ruskistettua jauhelihaa, lihalientä, kaalia, sipulia, riisiä ja pinnalla pekonia. Kaali ja riisi on laitettu raakana vuokaan ja annettu muhia pitkään nesteessä uunissa.

 

 Pieni mies oli ihastunut kyläpaikan moniin erilaisiin eläimiin kuten tähän kameliin ja toiseen kameliin, jonka jalkoja ja kaulaa voi väännellä moniin suuntiin.

 

Vein pienen miehen kotiinsa, jossa isovelikin oli jo tullut koulusta - lukeminen kiinnostaa molempia veljeksiä - pienempikin osaa jo itse lukea.

Kotona mies oli päivän mittaan nostanut perunan. Maa tosin oli aika märkää, kun yli 50 milliä on satanut vettä vuorokauden aikana.Poimin illansuussa vieläkin karhunvattuja. Nyt ovat kypsyneet jo aika monet piikittömän karhunvatunkin marjat - siis vasta syyskuun lopulla. Siperialaisen karhunvatun marjoja löytyy vielä myös paljon.

Raamatun sana tänään: "Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi." (Psalmi 86:11)

Valokuvatorstai # 257: "Mitä välii"

Tämän viikon valokuvatorstain haaste on puhekielisesti "mitä välii".

 

Lämmintä jo tarvitaan

KyJy9 on yhdeksäs (9/20) valmistunut tähän Kesäyöstä Jouluyöhön -haasteeseen. Seiska veikan raitaa, 48 silmukkaa ja 3,5 numeron puikot perussukkaa, päällinen myös resoria 2 oikein, kaksi nurin. Sukat painavat 94 grammaa ja mahtuvat hyvin  noin 38 numeron jalkaan.

Japaninruusukvitteni

 

Tänään on otettu loput omenat puista. Omenahilloa on keitetty urakalla. Viimeinen erä happamista omenista on nyt meneillään. Omenahillourakka alkaa olla onneksi jo ohi.

 

Japaninruusukvitteni teki tänä kesänä ensimmäiset hedelmät. Ne kypsyivät epätasaisesti. Niistä on tulossa hilloa.

Makroviikko # 73: MUSTAVALKOINEN

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ! VIIKON AIHEEENA ON

MUSTAVALKOINEN
MYÖS TEEMAEXTRASSA KÄSITELLÄÄN SAMAA AIHETTA!

 

Tämä ei soi!

 
 

Laktoositon ja kananmunaton omenapiirakka helposti

 

Taas illalla leivoin omenapiirakan. Edellinen nautittiin alta aikayksikön! Tein jälleen samanlaisen kuin pari päivää sitten eli laktoosittomaan piimään. Helppo tehdä ja maukasta. Siis 1 dl öljyä, 3 dl laktoositonta piimää ja 3 dl sokeria sekoitetaan keskenään, lisätään  sekoittaen 5 dl vehnäjauhoja, joihin on sekoitettu 1 tl soodaa. Lusikalla voi sekoitella nuo ainekset ja kipata sitten kulhosta lusikan avustuksella uunipellille. Pari litraa viipaloituja omenia asetellaan pohjan päälle ja omenille ripotellaan kanelia ja sokeria. Paistetaan uunissa noin 200 asteessa noin 20 minuuttia.

 

Päivän vietimme mökillä. Oli tihkusateista vähän väliä, mutta ei se haitannut ulkona olemista. Edellinen yökin oli ollut sopivan lämmin ja niin kasvit säilyivät hallalta. Mies kerkisi laittaa pihapiiriä syyskuntoon kuten kalkita puut ja pensaat. Minä tietysti innostuin metsälenkeistä. Aivan mökin lähistöllä tein kolme sienenpoimimiskertaa ja viitisen ämpärillistä suppilovahveroita ja jonkinverran kantarelleja löytyi myös. Mies kerkisi sitten jo kotosalla puhdistaa hieman ja niin kuivuriin pääsi ensimmäinen sienisatsi. Huomenna pitää kiikutella suppilovahveroita eteenpäin tarvitseville.

Mökillä tietysti saunoimme ja kävimme useaan kertaan vielä uimassa -siis todella uimass. Järven vesi oli 11-asteista. Vettä olis satanut paljon, yli 50 milliä edellisestä käynnistä ja järven vesi oli korkeimmillaan naismuistiin.

  

Näin metsässä tällaisenkin sienirykelmän tai yhden sienen. Mikähän tämä mahtaa olla?

Viiniköynnöksien satoa

 

Vasemmalla Beta, oikealla Zilga ja edessä Jubilei Novgoroda.

Puutarhassamme kasvaa muutama viiniköynnös ulkosalla. Yksi vihreä Jubilei Novgoroda, yksi Beta ja pari Zilgaa sekä tänä kesänä pari uutta tainta on myös istutettu. Nuo mustan siniset ovat jo usemman vuoden ikäisiä, vihreä pari-vuotias. Tänäkin vuonna terttuja on paljon tulossa. Zilga vain ei ole vielä kokonaan kypsynyt, mutta Beta on.

Pohdimmekin, että ensi kesänä ehkä pitää elokuulla jo laittaa muovitus viiniköynnöksien päälle, jotta ne saisivat enemmän lämpöä ja kypsyivät nopeammin. Viime kesänä ne kerkisivät tosin ajoissa kypsiksi.

Karpalohillo ja herkkuhillo

Taas on viikonloppu mennyt ohi. Eilen satoi koko päivän, mutta ei se tahtia haitannut. Aamulla lähdimme Arjen ahertajien kirkkopyhän messuun ja messun jälkeen minun oli vielä kirkkokahveillakin puhuttava. Oli kyllä hyvä aihe: Lähetysseuran Tasauskeräys, jolle oli myös messun kolehti osoitettu.

Iltapäivällä poimin omenat, jotka olivat pudonneet puista. Kun en lauantaina ollut kerinnyt ollenkaan puiden alle, niin nyt niitä oli kasapäin eli ämpärillisittäin siellä etenkin, kun tuuli oli tiputellut myös omenia maahan.
Illansuussa lähdimme pelaamaan lentopalloa ja tällä kerralla aloitimme sisäpelikauden. Pelaamme erään koulun liikuntasalissa joka sunnuntai-ilta talvikauden.

 

 Sunnuntaina leivoin omenapiirakan piimäpohjaan. Pellilliseen tarvitaan 3 dl piimää, 3 dl sokeria, 1 dl öljyä, 5 dl vehnäjauhoja ja 1 tl soodaa. Omenia tuli tuohon päälle pari litraa siivuja ja niiden pälle sokeria ja kanelia. Parikymmentä minuuttia 200 asteen uunissa ja herkullinen piirakka oli valmis.

Illalla vielä kerkisin keittää yhden ämpärillisen omenoita hilloksi ja heti aamulla tänään maanantaina taas. Mies puolestaan haki loput persiljat kuivattavaksi. Päivällä otimme suurimman osan omenoista pois puista ja laitoimme ne mataliin pahvilaatikoihin kuhunkin pari kerrosta sanomalehtien väliin.

 

Poimin myös muutaman litran marja-aroniaa "Nannan herkkuhilloa" varten. Isoon kymmenen litran kattilaan laitoin 3 litraa riivittyjä ja pestyjä marja-aronioita, kolme litraa kesäkurpitsaraastetta ja samoin kolme litraa omenaraastetta sekä neljäsosa litraa vettä. Keittelin ne pehmeiksi, hienonsin sauvasekoittimella, lisäsin kaksi kiloa sokeria ja kuumensin vielä ja lisäsin pussillisen punaista Melatinia pieneen määrään sokeria sekoitettuna. Purkitin pienehköihin purkkeihin.

Toisenkin hillon keitin vielä illalla: Tein karpalohilloa melkein hillosokeripussin ohjeen mukaan. Meillä oli kolme litraa karpaloita, jotka keitin kahdessa desissä vettä, hienonsin sauvasekoittimella ja sitten toimin sokeripussin ohjeen mukaan. Sokeria laitoin tuohon määrään 3/4 pussillista.

Palkintohuivi

Tänään tuli postissa Ertzulilta hänen Kesäyön Hullutuksessa lupaamansa huivi:
Ertzuli lupasi lahjoittaa arvottavaksi jonkin neulomistaan huiveista, kaikkien niiden kesken, jotka saavat kaikki 23 projektia valmiiksi määräaikaan mennessä. Arpaonni suosi Pappilanmummoa eli minua.

 

Tässä tämä huivi nyt sitten on heti postipaketista nostettuna!  Värin sain valita. Kiitos Ertzulille.

MV # 132: VALOA KOHTI

Syksyn edetessä ja valon vähentyessä tarrataan täällä mustavalkomaanantaissa vielä viimeisiin valon hetkiin, kun tämän kerran aiheena on:VALOA KOHTI.

Eilen kävin Enonkosken seurakuntatalossa, jossa on tämä taiteilija Eeva Ryynäsen kookas reliefi, joka on nimeltään "Marian ilmestys" oli juhlasalin seinällä. Tässä  seepiana.

Olga-sukat Sinikellosta

 

Neuloin Olga-sukat Nallen Kukkaketo-sinikello-langasta kolmosen puikoilla. Sukat painavat 75 grammaa. Nämä ovat KyJy4 Kesäyöstä Jouluyöhön-haasteeseen.

 

Sukissa on aluksi 64 silmukkaa eli 16 puikollansa. Ensin kaksi kerrosta nurjaa, sitten kaksi takaa yhteen, viisi oikein, langankierto, kaksi oikein, langankierto, viisi oikein ja kaksi etukautta eli oikein yhteen. Seuraava kerros kaikki oikein. Näitä kahta kerrosta koko ajan. Kantapään neuloin kaikilla 32 silmukalla, ja kavennuksissa kavensin 12 silmukkaan asti opuikoillansa.  Etuosan eli päällysosan jatkoin kuten vartta  mallikuviota. Kärkikavennukset sivuilla.

Pyhille Poluille tekee mieli

Pyhien Polkujen syysseminaarissa Enonkoskella tänään TT Kalle Elonheimo alusti aiheesta "Vaelluksesta pyhiinvaellus". Pyhiinvaellukseen liittyy vaeltamisen lisäksi Raamatun lukeminen ja rukouselämä. Pyhiinvaelluksesta on tullut yhä suositumpi tapa etsiä rauhoittumista ja kosketusta pyhään. 
Mielenkiintoisia kokemuksia Santiago de Compostellan reitiltä toivat Teuvo V Riikonen ja Pia Behm. Riikonen oli vaeltanut koko ranskalaisen reitin (n. 760 kilometriä) Roncesvallesta Santiago de Compostelaan ja Behm 203 kilometriä Ponferradasta perille. Mielenkiintoista kuultavaa ja ajatuksia tuovaa. Behm myös pohti, miten tätä voisi soveltaa Pyhiin Polkuihin. Paljon pohdittavaa tuli seminaarissa muutenkin esille. Myös ensi vuoden vaellukset julkaistiin.  Vaelluksia tehdään patikoiden, hiihtäen, soutaen, meloen tai pyöräillen.
Mahtasikohan vielä olla voimia lähteä mukaan?

 

- "Elämä on matka syntymästä kuolemaan ja Kristuksessa vielä pitemmälle."

- Pyhiinvaelluksen seitsemän siunausta: hitaus, hiljaisuus, yksinkertaisuus, vapaus, jakaminen, huolettomuus, hengellisyys.

- Pyhiinvaelluksen viisi välinettä: jalkineet eli Kristuksen seuraaminen, sauva eli aina voi tukeutua Jumalan armoon, päähine eli se antaa suojaa, Jumala suojelee, reppu eli kaikki mitä tarvitsee, Kristuksessa on kaikki, mitä tarvitsemme elämän matkan vaellukselle, risti eli kastettu, ristillä merkitty.

Kalle Elonheimo on kirjoittanut Pienen Pyhiinvaelluskirjan, josta on ilmestynyt toinen uudistettu painos. Kirja opastaa valmistautumaan pyhiinvaellukselle. Kirja sisältää mm. rukoushetkien kaavat kaikkiin pyhiinvaelluspäiviin alkaen kotoa lähtemisestä ja matkaan siunaamisesta päättyen määränpäähän saapumiseen ja kotiin palaamiseen, psalmeja ja Raamatun tekstejä ja virsiä.

 

 Tuo rukous olkoon matkaeväänä koko elämän vaellukselle.

 

Seurakuntatalon salissa, jossa kokoonnuimme, on taiteilija Eeva Ryynäsen kookas reliefi, joka on nimeltään "Marian ilmestys".

Aamulla aikaisin lähdimme ajelemaan eli mies ajoi ja minä neuloin sukkaa vieressä. Neuloin sukkaa myös kokouksessa samalla, kun kuuntelin ja tein muistiinpanoja. Pitäisikö olla neulomatta tuollaisissa kokoustilanteissa? Onko se sopimatonta?

 

Matkalla käväisimme myös parilla Enonkosken hautausmaalla. Vanhalla hautausmaalla oli monia ristejä ja muita hautamuistomerkkejä, joissa ei enää tekstistä saanut selvää.

Raamatun sana tänään tasauspäivänä:" Jeesus sanoo:"Kukaan ei voi palvella kahta herraa. Jos hän toista rakastaa, hän vihaa toista; jos hän toista pitää arvossa, hän halveksii toista. Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa." (Matteus 6:24)

Vuosikampa # 20: Jo punaista, mutta myös keltaista

Seurantakohde marjaomena. Lehdet tippuvat jo maahan.

Näin punaisia nuo marjat jo ovat.

   

Puutarhassa on alkanut vihdoin kukkia maa-artisokka.

 

Kultapiiskut ovat parhaimmillaan.

Pienet vieraat ja karhunvatukkahillo

Päivän hillo on omenahillo - jälleen mehumaijalla. Vein kuitenkin osan hilloja jo pois ja samoin omenia ja hain ison kasan matalia pahvilaatikoita, joihin voi pakata omenia suoraan puusta sanomalehtien väliin. Ne säilyvät viileässä syksyn ja niin on hedelmiä syötäviksi pitkälle talven alkuun omasta takaa.

Toinen päivän hillo tai oikeastaan hyytelö on karhunvatukoista. Sain niitä yli kaksi litraa puutarhan pensaista. Tosin olin jäädä taas kerran kiinni tuon kasvin oksiin, kun ne piikit ovat niin kiusallisia. Tein hyytelön hillo-marmeladisokerin avulla ja sen ohjeen mukaan.

Pienet olivat päivän hoidossa. Olipa kiva pitkästä aikaa touhuta heidän kanssaan. Kaikki tutut lelut taas haettiin ja etenkin kirjat, ne samat, jotka  joka kerran luetaan. Yhdessä teimme myös omenahilloa. Tarkkaan pienet seurasivat, miten kiehuneet omenat hienonnettiin sosemyllyllä, miten paljon sokeria kattilaan laitettiin jne.

 

 Uutta oli tällä kerralla kuntopyörän kanssa touhuilu, koska olimme sen nostaneet sisälle eteisestä.

Raamatun sana tänään: "Sinä, Herra, olet hyvä, sinä annat anteeksi, runsain mitoin sinä jaat armoasi kaikille, jotka sinua avuksi huutavat." (Psalmi 86:5)

Syysvauhtia

 

Tämä viikko on vierähtänyt ylen nopeasti. Sunnuntain messun ja lähetysjuhlan jälkeen oli taas tavallinen lentopallopeli. Vielä tälläkin kertaa pelasimme ulkona.

Pelin jälkeen miehet kunnostivat pelipaikan pihaa leikkaamalla pitkän ruohon viikatteella ja vesakkotrimmeriillä.

Maanantaina vein omenahilloja seurakuntaan säilytettäväksi lähetystyön käyttöön ja tietysti tein lisää omenahilloa taas pehmentäen mehumaijalla  omenat. Oli aikamoinen tuuli ja omenat tippuivat puusta joukoittain. Koottuna on jo paljon ja jakoon niitä pitäisi saada.

Tiistaiaamuna oli lähtö vaihteeksi tutkimuksiin. Pääsin osteoporoositutkimukseen. Osteoporoosi on luuston sairaus, jossa luun lujuuden heikentyminen altistaa murtumalle. DXA-mittaus lannerangasta ja reisiluun yläosasta ennustaa yksilöllisen murtumariskin ja tulevat murtumat kuulemma luotettavammin kuin vaihtoehtoiset luuntiheyden mittausmenetelmät kuten esimerkiksi kantaluusta mitattava ultraäänitutkimus. Tutkimus oli  vaivaton ja kai vaaraton ja kesti vain muutaman minuutin, säteilyä kuitenkin.

 

Tiistaina lähdimme sitten mökille, jossa olimme keskiviikonkin. Kuljimme metsässä poimien kantarelleja, suppilovahveroita ja suolasieniä sekä puolukoita ja suolla karpaloita. Vaan taas kerran kävi niin, että sorruin vielä poimimaan mustikoitakin. Jonkin verran niitä mahtui vielä pakastimeen, mutta muutaman kerran olen nauttinut mustikkapöperöä ja pari litraa kului mustikkapiirakkaankin. Mökillä myös nostimme perunat.
Oli mukava saunoa ja uida vieläkin, vaikka veden lämpötila on kyllä jo laskenut (13 astetta) reippaasti. Metsälenkin jälkeenkin oli mukava pulahtaa järveen.

Mökillä löysimme vajasta vanhan marjojenpuhdistimen, joka liitetään pölynimuriin. Se oli hieman kärsinyt, mutta teippaamalla siitä sai vielä sopivan työvälineen. Sitä kokeilimme ja hyvin se veikin roskat puolukoista. Puolukat alkavat vain olla jo liiankin kypsiä.

Torstai on kulunut kotosalla minun parturikäyntini ja miehen urheilukilpailujen toimitsijana olemisen jälkeen. Mies on joutunut putsaamaan marjoja ja sieniä. Olen valmistellut viikonlopun töitä ja keittänyt taas mehumaijallisen hilloa: Tällä kerralla tein puolukka-omenahilloa samalla tavalla kuin aikaisemminkin omenahillon. Laitoin annokseen puoliksi puolukkaa ja puoliksi omenaa.
Raamatun sana tänään: "Lakatkaa te huolehtimasta!Tietäkää, että minä olen Jumala." (Psalmi 46:11)

Valokuvatorstai # 256: SYKSY

Syksy on sadonkorjuun aikaa. Rakastan syksyä, valmistautumista ja varautumista talveen ja rauhoittumiseen vähitellen kesän riennoista.

Makroviikot # 72: RIKKI

Makroviikoilla on tarkoitus kuvata joka viikko jokin kohde LÄHELTÄ!

VIIKON AIHE on RIKKI

Mökille usein viedään risoja tavaroita, joita ei muualla enää tarvita. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole sellainen, vaan vahingossa mökillä rikkoutunut. Sain tämän kannun tädiltäni joskus kohta parikymmentä vuotta sitten tuliaisiksi tänne mökille. Se kuuluu teekalustoon.

 

 

Nyt rikki on myös verannan kaiteen maalaus. Maali on hilseillyt. Jospa ensi kesänä sen kerkiäsi maalata uudelleen!

Siniset lapaset

Siniset lapaset valmistuivat Isoveli-langasta viitosen puikoilla ja 32 silmukkaa. Ne ovat jonkinverran pienemmät kuin edelliset harmaat eli sopivat omaan käteeni. Lapaset painavat 69 grammaa. Tämä työ on KyJy14.

Testaa tasan!

(kuva SLS)

Tietoutesi naisten maailmanlaajuisesta asemasta ja oikeuksista voit testata Tasaus-verkkosivujen Totta vai tarua -kyselystä. Samalla osallistut viiden ”Seis! Pysäytä ihmiskauppa” -kirjan arvontaan. 

Voit myös konkreettisesti tasata naisten taakkaa ja seurata, kuinka taakka kevenee yhä useampien osallistuessa.

 
Tasaus-kampanjalla tasataan naisten taakkaa. Naiset ovat avain kehitykseen. Monesti naiset eivät kuitenkaan pysty päättämään omasta elämästään, ja he jäävät syrjään niin koulutuksesta kuin kehityksestäkin. Tasaus-kampanjalla pyritään tasaamaan maailman naisten kohtuutonta taakkaa. Kun naisella on oikeus työhön ja omaan toimeentuloon, hän kouluttaa lapsensa ja pystyy vaikuttamaan oman ja perheensä elämän suuntaan. Naisten oikeuksien toteutuminen on tehokkain keino vähentää köyhyyttä.

Suomen Lähetysseuran Tasaus-kampanja huipentuu syyspäiväntasaus-päivänä 22.9. Kampanjan keräystuotolla parannetaan naisten taloudellisia oikeuksia tukemalla naisten koulutusta ja pienyrittäjyyttä eri puolilla maailmaa. Tasaus-kampanjahan syntyi vuonna 1992 kevät- ja syyspäiväntasauksen innoittamana, sillä valo jakaantuu maailmassa tasan kaksi kertaa vuodessa, mutta elämisen edellytykset eivät koskaan. Siksi tarvitaan hyvinvoinnin tasaamista. Tasaus on Suomen Lähetysseuran vuosittainen kampanja, jolla tuetaan Lähetysseuran tekemää kehitysyhteistyötä eri puolilla maailmaa. Lähetysseura on myös ulkoasiainministeriön kumppanuusjärjestö.

MV #131: Historian siipien havinaa

Tämänkertaisen Mustavalkomaanantain aiheena on "Historian siipien havinaa."
Kuva voi olla käsitelty vanhanaikaiseksi, kuvassa voi olla historiallinen kohde, tai kuva voi olla lainattu/peritty "muinaisista arkistoista" eli oikeastikin vanha, jossa myös näkyy jotain historiallista.

 

Tämä kuva on isäni ottama vuonna 1957 vappuna, jolloin kansakoulun oppilaita eli alakoululaiset opettajansa kanssa olivat meillä kotona vappuretkellä. Kotipihamme leikkimökin edessä otettiin kuva.  Leikkimökki on vieläkin olemassa.
Olisipa mukava tavata tuo koululaisjoukko nyt eläkeikäisinä! Kuvan aikuiset ovat jo edesmenneitä.
Maalaiskoulussa siihen aikaan voitiin päättää itse, mitä tehdään ja miten toimitaan ilman, että lukuvuoden alkaessa olisi tehty toimintasuunnitelma, jota olisi pitänyt orjallisesti noudattaa retkienkin suhteen. Kävellen tuokin yhteensä muutaman kilometrin  matka kuljettiin. Voisikohan nykyään lähteä tuollaisille retkille?

Päärynähillo

 

 Mies innostui tänään menemään Vuolenkosken syystorille. Siellä oli ihmisiä, mutta aika vähän myyjiä. Vuolenkoskella torielämä alkaa taas toukokuussa.

 

Kotipihalla kukkii vielä ruusu. Ruusunmarjoja tänä kesänä ei ole tullut runsaasta kukinnasta huolimatta kovinkaan paljon. Tai sitten emme ole niitä vain huomanneet ja linnut ovat pitäneet puolensa.

 

Pihalla on monessa kohdin myös kärpässieniä.

Joka päivä kierrän omenapuiden alustat ja kokoan sieltä omenat ämpäreihin. Tänäänkin yli kaksi ämpärillistä löytyi puiden alta. Niiden lisäksi on tänä vuonna tullut aika paljon muumio-omenia, jotka kerätään myös pois saastuttamasta.

Paistoin vohveleita iltapalaksi. Taikinaan raastoin nelisen omenaa ja laitoin minttua mausteeksi. Söimme vohveleita tyrnihyytelön ja suklaahunajan kanssa.

Päärynät ovat kypsyneet. Tein tänään päärynähilloa samaan tapaan kuin omenahilloakin. Haloin päärynät ja poistin kukkaperän ja kannan, laitoin ne mehumaijaan ja keitin pehmeiksi. Sitten ne kierrettiin sosemyllyllä kattilaan, jonne lisättiin myös mehumaijaan valunut mehu. Kuumensin soseen ja lisäsin kilon sokeria sekä lopuksi pieneen sokerimäärään sekoitetun puolen pussillisen punaista Melatinia. Seoksen purkitin kuumiin keitettyihin purkkeihin ja kiehuvasssa vedessä keitetyt kannet laitoin päälle. Seos hyytyi hyvin.

Raamatun sana tänään: "Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta."
(1 Tessalonikalaiskirje 5:21-2)