Työn juhlaa

Töissä olimme koko työyhteisön joulukahvilla. Yhdessäolossa muun muassa saimme myös käyttää aivonystyröitämme leikillisesti. Arvaisitko, mitä tuo liikennemerkki kuvaa, jos siirrät sen kirkolliseen kuvioon? Ylösnousemus. Tyhjä hauta... Saimme kaksipuolisen arkin täynnä liikennemerkkejä ja kylläpä syntyi mukavia oivalluksia!

 Tiernatytötkin tulivat meitä ilahduttamaan lauluillaan.

Omassa seurakunnassa oli illalla jouluateria niin työporukalle kuin töistä eläkkeelle päässeillekin. Ensimmäisen jouluaterian tänä vuonna sainkin. Usein joulun alla monissa hautajaisissa tarjotaan jouluateria tai muuten pääsee mukaan jonnekin jouluruokia syömään. Tänä vuonna olen ollut usein riisipuurolla, mutta varsinainen jouluateria oli tämä. Hupiohjelmana kertoivat eri työalojen työntekijät "omasta" näkökulmastaan jouluunvalmistautumisesta "joulupukin" haastaessa.

Kun minä kävin juhlimassa, niin mies kävi mökillä. Joku oli uskaltautunut jo pilkillekin järvenjäälle. Huhhuh, enpä vain menisi! Mökilläkin olivat kaikki lumet sulaneet pois. Vielä olivat hiiret tms. olleet liikkeellä, kun kaikki rotanmyrkyt olivat hävinneet. Ja joulukuusikin löytyi mökin omasta metsiköstä.

Torstaina oli  vanhuksille jouluhartauspäivä. Ruokasalissa siellä oli komea kuusi  ja linnunpesäpuukin linnun kera.

Eilen meillä oli myös joulukuvaelman harjoitukset jouluaattoa varten. Tänä aamuna koululaiset olivat harjoittelemassa huomisaamun kynttiläkirkkoaan varten omaan joulukuvaelmaansa. Joulu lähestyy ja joulun sanoma kertautuu moneen kertaan. Jeesus Kristus on Vapahtaja.

Hautajaisiakin olemme saaneet seurakunnassamme viettää useammat viime aikoina, niin tänäänkin. Vuosi sitten oli lähes pelkästään tuhkauksia, nyt on ollut ainoastaan arkkuhautauksia koko syksyn. Omien jouluvalmistelujen keskellä  on hyvä muistaa näitä ihmisiä, vainajien omaisia jotka valmistautuvat toisenlaiseen jouluun.