Pitkänperjantain sanomaa

Ken tahtoo käydä Herran askelissa, ken tahtoo käydä Herran askelissa, käy tietä vehnänsiemenen: kuin siemen hänkin kuolee, kuin siemen hänkin kuolee. Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan, hän kulkee tietä kaiken luomakunnan. Se täytyy loppuun kulkea. Ja elämän se antaa, ja elämän se antaa. Ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa, ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa, ja myrskytuulet pyyhkivät. Ja pieni siemen kuolee, ja pieni siemen kuolee.

Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden, niin toisen täytyy kuolla toisen tähden, ja siemen muuttuu leiväksi. Ja toinen ruokkii toista, ja toinen ruokkii toista. Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka, sen tien on Herra käynyt loppuun saakka, ja nyt hän meille kaikille on elämä ja autuus, on elämä ja autuus. (Virsi 61)

Nikodemus muistelee ja pohdiskelee (saarna)

Me katsomme ristinpuuta, jolle maailman Vapahtaja on naulittu. Se julistaa meille, että Jeesus on kuolemallaan sovittanut maailman Jumalan kanssa ja antanut uhrinsa myös meidän tähtemme.

Ristin Kristus kanssasi minne tiesi tänään kulkeekaan. Lopulta valo voittaa, haudat aukeeavat ja elämän syvä murhe väistyy. Kolmannen päivän aamu valkenee jo pian.