Kevään juhlaa

Koululaiset saivat tänään todistuksensa ja ylioppilaslakkinsa. Meillä lähisuvussa oli myös useammatkin lakkiaiset. Oli mukavaa olla juhlimassa ja riemuitsemassa.  

Ja kouluissa laulettiin tänään suvivirttä:

" Jo joutui armas aika ja suvi suloinen.
Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.
Nyt siunaustaan suopi taas lämpö auringon,
se luonnon uudeks luopi, sen kutsuu elohon.

Taas niityt vihannoivat ja laiho laaksossa.
Puut metsän huminoivat taas lehtiverhossa.
Se meille muistuttaapi hyvyyttäs, Jumala,
ihmeitäs julistaapi se vuosi vuodelta.

Taas linnut laulujansa visertää kauniisti.
Myös eikö Herran kansa Luojaansa kiittäisi!
Mun sieluni, sä liitä myös äänes kuorohon
ja armon Herraa kiitä, kun laupias hän on."

(VIrsi 571:1-3)

 Suven kunniaksi on marjaomenakin alkanut kukkimaan pihalla.

 

Japaninruusukvittenit kukkivat myös punaisenaan puutarhassa.

Pikkusydän on tuonut kukkansa esiin. Pikkusydämet muodostavat peittäviä mättäitäja kukkivat pitkään. Se myös leviää helposti jakamalla.
Oli mukavaa kierrellä puutarhassa katselemassa, mitä tänään on näkyvissä ja missä vaiheessa kasvit ovat nyt.

Mehiläinen oli keräämässä jaloillaan siitepölyä ja kärsällään mettä marja-aroniasta. 

Päivällä käväisivät ystävät ohikulkumatkallaan. He toivat ison joukon lasipurkkeja tullessaan kummitytöltäkin - hillopurkkeja on taas tulevaa varten. Kiitoksia!

Näillä kuvilla olen mukana valokuvatorstain haasteessa.

Raparperipiirakkaa, munaton ja laktoositon

Raparperipiirakan pohjataikinaan laitoin 8 dl vehnäjauhoja, 3 dl sokeria, 2 tl leivinjauhetta ja 2 tl soodaa ja 2 tl vaniljasokeria sekä 250 g sulatettua laktoositonta margariinia. Nämä ainekset sekoitetaan ja otetaan kolmannes  toiseen astiaan. Lisätään 2 dl laktoositonta maustamatonta jogurttia ja kananmunan verran vettä. Sekoitetaan ja levitetään leivinpaperin päälle reunalliselle uunipellille. Litra-puolitoista raparperipaloja kiehautetaan -  ei pehmeiksi - ja levitetään /ripotellaan pohjataikinan päälle. Täytteeseen sekoitetaan purkki laktoositonta maitorahkaa ja 2 desiä laktoositonta maustamatonta jogurttia  sekä 3 tl vaniljasokeria ja 2 dl sokeria. Kaiken päälle levitetään muruseos, joka jäi pohjataikinan osasta. Paistoin piirakkaa noin ¾ tuntia 175 asteessa.

 Samalla lopusta raparperista tein raparperipuuron: lisäsin vettä, mannaryynejä, ripauksen suolaa ja noin desin hunajaa. Kunhan tuo seos jäähtyy, niin vatkaan sen vaahdoksi.

Sämpylätaikinaan tänään laitoin noin 8 desiä vehnäjauhoja, 2 desiä kaurahiutaleita, 2 desiä ruisjauhoja, 2 kuivahiivaa, 1 tl suolaa, 2 tl hunajaa, lorauksen öljyä ja ruokalusikallisen tyrnijauhetta. Vettä lisäsin niin paljon, että sain sopivan taikinan väännetyksi tukevalla lusikalla. 

Lipstikkaa laitoimme kuivumaan uunin päälle ja nokkosia on taas hienonnettu jo kuivina säilöön.

 Saksankirveli on kasvanut myös vauhdilla tänä keväänä ja on jo alkanut kukkia.

Aamulla piti lähteä röntgeniin tuon vasemman jalan takia. Riemu oli suuri sieltä lausunnon saatuani: ei murtumaa. Iltapäivällä kävin vielä lääkärissä ja sain vahvat tulehduskipulääkkeet tuota jalkaa varten. Eiköhän se siitä rauhoitu, jos maltan olla aloillani. Toki tuolla pakollisella kaupunkimatkalla samalla käväisin hankkimassa lahjoja juhlittaville.

Mökilläkin vihreää

Päivä alkoi hienosti. Nukuin kerrankin pitkään, peräti yhdeksään asti. Toki osaltaan syynä siihen oli, että yöllä jouduin etsimään lääkettä, jotta pystyin nukkumaan särkyjen vuoksi.

Aamupäivällä olimme helatorstain eli Kristuksen taivaaseenastumisen päivän messussa. Kristus on Pyhän Henkensä kautta sanassa ja sakramenteissa läsnä seurakuntansa keskellä. Hänen seuraajiensa tehtävä on viedä sanoma korotetusta Herrasta koko maailmaan.  
Oli myös mukava tavata tuttuja tuon jumalanpalveluksen yhteydessä.

"Halleluja, kiitos Herran, suuren voitonruhtinaan.
Halleluja, kaikki valta Kristuksen on, kuninkaan.
Seurakunta, virran lailla päästä viesti valloilleen:
Jeesus osti verellänsä kaikki kansat omikseen."

(Virsi 339:1)

Päivällä oli mehiläisten vuoro saada huomiota. Eilen tulleet emot piti saada sijoitettua. Oli hyvä myös tarkistaa, mitä pesiin kuuluu.

 Mökillä sireenit kukkivat, niin siniset kuin valkoiset.

Lämmitimme saunan illansuussa. Sitä ennen oli mökillä monenlaista touhua. Kun olin ollut kuukauden käymättä mökillä, sillä aikaa siitepölyt olivat vallanneet mökillä joka paikan. Imurointia, putsausta, ikkunoiden pesemistä, kasvien istutusta...

Mökin puutarhassa oli vihreää ja tänään kosteaa. Marjapensaat olivat kukkineet, samoin perheomenapuu. Tuo perheomenapuu oli kukkinut tänä vuonna ensimmäistä kertaa kaikkien kolmen lajin voimin. Raakileita saa vielä odotella tarkasteluun. Maa-artisokka oli noussut hyvin ja muutama perunantaimikin. Perunoita oli kyllä käyty tutkimassa ja näykkimässä, ehkä myyrä niitä vienytkin - hetken vielä odottelemme - iso myyränkolo ainakin perunamaassa jo oli. 

Pari luumupuutakin oli kukkinut. Mustikanraakileita on pihassa harvassa. Metsään asti en vielä kerinnyt lähteä tutkailemaan tilannetta.

Japaninruusukvittenit myös olivat punaisenaan ja valkoisenaan kukassa. Jos pölytys siellä mökillä onnistuu, niin toiveissa on saada keittää kvittenihilloa syksyllä. Kotonakin ovat nuo ruusukvittenit kukkineet runsaasti.

Yllätyksiä

 Posti toi uusia kotieläimiä. Tänä vuonna nuo uudet mehiläisemot on merkitty vihreillä pisteillä.

 Hevoskastanja kukkii meillä ensimmäistä kertaa.

Sataa. Niinpä ei paljon ole voinut ulkohommia tehdä. Toki mies on touhunnut puutarhassakin, mutta minä olen vielä laiskotellut sisällä. Pyykkiä, pyykkiä eli eilen ja viime yönä pestyjä pyykkejä olen lajitellut paikoilleen. Olen päivittänyt ahkerasti matkakertomusta lisäämällä siihen kuvia.

Soitin hierojalle ja sain ajan heti tälle päivälle. Se oli tosi iso onni. Hieroja tutki jalkani ja hieroi ne ja sanoi, että nyt olisi kyllä lääkäri paikallaan. Niinpä ajelin kotiin ja sain jopa lääkäriajan  vielä iltapäivällä,  vaikka onkin aattopäivä. Lääkärissä sain lähetteen röntgeniin, mutta sinne pääsen vasta perjantaina. Näet ehkä vasemmassa jalkapohjassa on rasitusvamma: marssimurtuma.

Alkuvaiheen oireena tuossa on rasituksen aikainen kipu. Rasitusmurtuma voi syntyä luuhun epätavallisen ja pitkäkestoisen rasituksen seurauksena. Ellei liikuntaa vähennetä, rasitusmurtuma pahenee ja kipua voi esiintyä myös kävellessä ja levossa. Niinpä niin, kun vaelluksella olivat vasemman jalan varpaat aina puuduksissa ja tajuamattani myös jalkapohja turvonneena, niin saattaa olla hankalampaankin. Tulehduskipulääkettähän söin siellä polvienikin takia.

No, tukevaa jalkinetta on joka tapauksessa pidettävä jalassa kävellessä ja pitäisi olla paljolti levossa. Enpä tuollaista osannut edes ajatella matkan aikana. Onneksi on sentään  matkavakuutus!

Lusikka

Makroviikolla numero149 on tarkoitus kuvata jokin kohde LÄHELTÄ!
VIIKON AIHE ON LUSIKKA.

Lusikoita on jokaisessa taloudessa monenlaisia. Hunajalusikka on mehiläistaloudessakin käytössä. Juuri reissulta palanneena jälleen kerran huomaan, että retkilusikat ovat käytännöllisiä. Niissä on samassa veitsi, haarukka ja lusikka - ei siis tule turhaa painoa eivätkä vie paljon tilaa.

Santiago de Compostelan vaelluksen kuvittelua

Olen tänään lisäillyt kuvia vaelluskertomuksen alkupäähän, mutta kesken toki on vielä tuo urakka. Vasta muutaman päivän ajalta olen kerinnyt tuota päivitystä tehdä.  En ole vielä edes kaikkia matkakuvia ehtinyt katsella – niitä on reilusti yli 2000.

Aamupäivällä soi puhelin ja sain yllättäen peruutusajan parin tunnin päähän hammashoitajalle hampaiden hammaskiven poistoon, johon minulla oli sovittu aika vasta kesäkuulla. Iloinen juttu tämä yllätys. Samalla reissulla kuulin, että lähiseudulta oli jonkun hammashoidon ammattilaisen äiti ollut samaan aikaan vaeltamassa kuin minä. En vain tiedä, kuka.  Olisi kiva vaihtaa kokemuksia hänen kanssaan. 

Kotimatkalla poikkesin kurkistamaan pieniä. Pikkusisko olikin uppoutuneena tablettipeliin ja isoveli tuli juuri eskarista. Mukava tavata heitä ja tietysti heidän äitiään.  

Olen purkanut kaikki matkavarusteeni ja pessyt pari koneellista pyykkiäkin. Huomasin, että en ole kovin paljon matkalla kadottanut tavaroitani. Yksi haka, yhdet valecrocksit ja yksi kasaan menevä retkimuki ovat jääneet jonnekin matkan varrelle. Näillä tietämin aika vähillä kadottamisilla olen selvinnyt. 

Viime yö oli kuuma: Tuntui, että kylvin vain hiessä. Onneksi tänään on sää viilentynyt, joten ensi yö lienee helpompi jo nukkua. Varmaan myös viime yön unettomuuteen vaikutti matkalta kotiintulon aiheuttama olotila  ja matkan kertaaminen mielessä.

Päivän urakkaan on kuulunut matkan aikana tulleen postin tsekkaaminen. Jotain tärkeää, jotain nopeasti hoidettavaa, jotain uutta tietoa, jotain innostavaa - vähitellen arki alkaa käynnistyä. Onneksi on ollut sadepäivä, että olen voinut rauhassa tutkia näitä.

Jatkan päivittämistä.

Santiago de Compostelasta kotiin

Varsinainen matkapäivä!

Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen kello soi kuudelta. Nousin pikapikaa, hoidin aamutoimet, keitin teen ja söin aamupalan. Sitten olikin aikaa kaikessa rauhassa laittaa itsensä lähtökuntoon. Onneksi oli jo kaiken ateriatarvikkeita ja nukkumistarvikkeita lukuunottamatta pakannut jo illalla valmiiksi. Niinpä oli hyvä lähteä kävelemään lentokenttäbussin bussipysäkille. Kaupungilla samaan aikaan edellisillan nuoret juhlijat olivat palaamassa koteihinsa juhlavaatteissaan.

Lentokenttäbussit kulkevat puolen tunnin välein. Seitsemän bussilla lähdin kentälle. Bussi kiersi rautatieaseman ja linja-autoaseman kautta. Matka kesti lähes 40 minuuttia.

Kentällä pääsi suoraan turvatarkastukseen, kun lippu oli jo tulostettuna itsellä. Siellä tulikin tenkkapoo. Kävelysauvoja ei voinutkaan viedä koneeseen, vaan ne piti lähettää eri lähetyksenä. Siis takaisin ja nyt tiskille jättämään sauvat. Onneksi matkassa oli Jeesus-teippiä ja käyntikortti, joten sain helposti tehtyä paketin sauvoista.

Kone lähti lopulta noin  tunnin myöhässä kohti Barcelonaa. Siellä oli pikavaihto. Pääsin koneeseen ja siellä sitten istuttiin taas noin tunti ennen koneen nousua ilmaan. Helsingissä kone oli siis taas myöhässä... Ja niin en kerinnytkään aikomaani bussiin. Matkatavaroitakin piti odotella - ne tulivat, vaan...

Ongelma vain, että me Santiago de Compostelasta tulevat emme saaneetkaan tavaroitamme tänään, vaan jouduimme tekemään niiden katoamisilmoituksen. Kävelysauvat jäivät jonnekin matkalle tai lähtemättä Santiago de Compostelasta. Sain heti kohta viestin kännykkääni Swissport International- sivustolta, että kadonnutta matkatavaraa etsitään.

Kaunista, vihreää, lämmintä Suomea, kun nyt bussissa matkalla kotiin.

Kotona illalla noin klo 21. Ja heti puolison kanssa puutarhakierros ennen sisällemenoa: Miltei kaikki hedelmäpuut ja -pensaat ovat jo kukkineet. Kesä on tullut kotiinkin.

Santiago-kakun toin tuliaisina. Tarta de Santiago, calicialainen mantelikakku, on perinteinen espanjalainen pyhiinvaeltajien kakku eli Santiagon kakku, joka on  mantelin ja sitruunan makuinen.

 Matkan ainoa rusketus - sauvanhihnan väli.

Santiago de Compostelassa koko päivä

Mundoalberge noin puolen kilometrin päässä katedraalista on yksityinen alberge, jossa olen nämä kaksi yötä. Eilen illansuussa tulin tänne. Oli vain yläpetejä, mutta täksi päiväksi ja ensi yöksi sain sentään alapetin. Kyllä tuo yläsänkyyn kipuaminen oli suoritus sinänsä, sängyn päässä tikkaat. Oleminen ja yleensä tavaroiden säilyttäminen siellä ei oikein luonnistunut, mutta selvisin. Onneksi ei tarvinnut yöllä kivuta sieltä vessaan.

Koska tämä on yksityinen alberge ja Santiago de Compostelassa, matkan päämäärässä, säännöt ovat löysempiä kuin muutoin. Niinpä neljän tytön porukka tuli aika myöhään kaupungilta ja alkoi kymmenen jälkeen pulista ja pakata tavaroitaan. No, heräsin heidän tuloonsa, koska kävin aikaisin nukkumaan. Olimme näet saksalaisen Helgan kanssa puhuneet aamun kello kahdeksan saksalaiseen messuun menosta.

 

Katedraaliin sisälle ei saa viedä isoja reppuja. Repuille on oma maksullinen säilönsä Rua Via 15, jossa myös saa käyttää tietokonetta maksutta vartin verran kerrallaan.

Messu oli katedraalissa "Jaakobin selän takana" kappelissa. Oli kiva olla messussa, kun ymmärsi kieltä. Nyt sain myös saksa-espanja käännöksen normaaliin täkäläiseen messuun. Saksan katolinen kirkko lainaa tänne papin aina pariksi viikoksi kerrallaan.  Saksasta Rottenburg-Stuttgartin hiippakunta ja Saksan katolisen kirkon piispankonferenssiin ulkokomaalaistyö ovat tarjonneet vuodesta 2009 lähtien kesäaikana Santiago de Compostelassa saksankielistä sielunhoitoa. Ehkä muunkielistenkin pyhiinvaeltajien sielunhoidosta huolehditaan samalla tavalla. 

Messun jälkeen oli läheisellä hotellilla yhteinen aamiainen. Mahtavan paljon syötävää tarjolla. Onneksi on tässä matkan varrella oppinut jo, että ylensyömisestä ei seuraa hyvää.

Kävin katsomassa compostelajonossa olevia tuttuja. Oli ilo tavata pari tuttua korealaistakin. Myös tuo vanhahko jalkansa satuttanut korealainen mieskin oli tänään selvinnyt tänne. Ja mm. valokuvaajatyttö Sun. Ja taas tapasimme veli venäläisen kanssa.

Kirkossa kahdentoista messu oli ainakin yhtä mahtava kuin eilen. Messussa tapasin jälleen monta vaeltajatuttua ja myös sauvasekaannusmummon. Oli mukava kohdata!

Kävin kulkemassa reitin lentokenttäpysäkille, jotta aamulla en pimeässä tai muussa hässäkässä eksy. Pakkasin myös tavarani ja mietin, eikö minulla todellakaan ole enempää tavaraa mukana. Lentokoneeseen saa näet ottaa yhden kymmenen kilon käsipakaasin. Minulla on reppu ja lisäksi toinen käsilaukkureppu. Eväät ovat vielä pakkaamatta.

 Pyhän portin edessä. Tämä portti ja ovi avataan vain sellaisina vuosina, jolloin Jaakonpäivä 25.7. osuu sunnuntaiksi.

Lähdin  vielä kaupungille syömään ja kirkkoon saksankielisten kokoontumiseen. Opas kierrätti kirkon ulkopuolelta ja kertoi tunnin ajan saksaksi patsaista ja muista koristeista ja niiden merkityksestä.

 Sateista Santiago de Compostelaa.

Sadetta on täällä riittänyt ja paraikaakin sataa, joten ei ole kiva olla ulkona.

EU-vaali on tietysti täälläkin. Tv-jutut samantapaisia kuin Suomessa. Ja oli tietysti jalkapallo-ottelukin. Jouduin sitä seuraamaan ravintolassa käydessäni syömässä, muta se jäi silloin kesken tasapeliin 1-1. Sääennusteet kertovat sadetta edelleen Pohjois-Espanjaan. Täällä on vaalien äänestysprosentti isompi kuin Suomessa.

Tämä alberge on ollut ihan hyvä, etenkin pesutilat avarat, vaikka ne ovatkin kolmannessa kerroksessa. Ja keittiö-ruokasali on tilava. Aamiainen olisi hyvä ja edullinen, mutta huomenna en kerkiä sitä nauttimaan ja tänään olin aamiaisella tuolla hotellilla saksankielisten kera.

Kiitosvirttä olen itsekseni veisannut: Hallelujaa...

Kiitos kun saan tässä olla. Vapahtaja,  kiitos että olet antanut tämän päivän. Kiitos levosta, sanastasi. Kiitos että tänäänkin on uusi armo ja uuden mahdollisuus. Anna uusi rohkeus ja ilo kertoa sinusta toisille. Aamen.

Santiago de Compostelassa perillä

Matka loppui kävellen tällä erää. Noin 700 km takana reppu selässä kävellen ja albergeissa yöpyen.
Tänään lauantaina klo 10.10 olin päässyt katedraalille. Sen jälkeen hain heti todistuksen eli Compostelan. Sitten klo 12 messu, jossa luettiin, että yksi Pamplonasta lähtenyt suomalainen on päässyt perille.

Botufumeiroakin messussa heiluteltiin ja hyvänhajuiset tuoksut levisivät katedraaliin.
Katedraalissa oli sama kaunisääninen  nunna johtamassa laulua kuin aikaisemmalla kerralla. Hän opetti pari laulua, joista yhden sävel on tuttu myös saksaksi ja suomeksi on sanatkin.

Psalmi 71:14-23 kertoo tunnoistani:
" Minä en luovu toivostani
enkä lakkaa sinua ylistämästä.
  Minä julistan uskollista hyvyyttäsi ja alati sinun apusi runsautta,
  jonka mittaa ja määrää en tiedä.
Herra, minun Jumalani, minä kerron sinun voimateoistasi
ja julistan vanhurskauttasi, sinun, ainoan.
  Jumala, sinä olit opastajani jo kun olin nuori,
  ja tähän päivään asti olen saanut kertoa ihmeistäsi.
Kun nyt olen vanha ja harmaapäinen,
älä hylkää minua, Jumala.
  Minä julistan tuleville polville kätesi mahtia
  ja tekojesi suuruutta.
Sillä korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi.
Jumala, kuka on sinun vertaisesi?
  Sinä olet antanut vaikeita vuosia
  ja monia ahdistuksen aikoja,
mutta yhä uudelleen sinä virvoitat minut,
syvyyksistä sinä minut nostat.
  Kohota minut takaisin kunniaan
  ja lohduta minua jälleen,
niin lyyrani sävelin saan ylistää sinun totuuttasi, Jumala,
ja harppuni kielillä kiittää sinua, Israelin Pyhä!
  Minun huuleni avautuvat ilohuutoon.
  Minä laulan sinulle kiitosta, koska sinä lunastit minut.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
  niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
  iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen."

Aamulla jonkun herätyskello soi klo 5.08. Nousin samantien ylös, hoidin aamutoimet ja eteisessä  pian söin leipää ja joku tarjoili siinä Santiagokakkuakin. Toiset jäivät vielä, kun lähdin pimeään aamuun otsalampun kera klo 5.30 etsimään caminomerkkejä. Kun kulkee pimeässä yksin, on oltava tarkkana keltaisista nuolista ja kivisistä caminopylväistä, missä ne ovat, jotta pysyy reitillä.

Tunnin märässä ja kuraisessa kiljettuani päivä vaaleni ja voi sammuttaa lampun. Hyvältä tuntui, kun ei tänään satanut. Aamusumu ja kosteus tekivät taas sen, että ei silmälaseilla nähnyt hyvin. Viiden kilometrin paikkeilla oikea polvi meinasi lempata, mutta jatkoin matkaa. Yhdeksän kilometrin kuluttua oli Lavacollassa kahvila auki ja sain lepotauon. Siihen asti olin kulkenut yksin tapaamatta yhtäkään vaeltajaa. Sen jälkeen meitä oli jo jonoksi asti. Kävelyni oli paljon toisten kävelyä hitaampaa.

 Matkalla ohitettiin verkkoaitaa lentokentän lähellä ja aitaan oli pitkältä matkalta tehty risuista ristejä.

 Lavacolassa

 Montecozon mäelle kun pääsi, ei nähnyt kuitenkaan  kaupunkia, koska sumua oli niin paljon. Pitkä raskas alamäki alkoi viiden kilometrin päässä Santiago de Compostelasta. Kyllä jalat tutisivat kävellessä sitä alas.

Katedraali näkyy jo!

Oli ilo päästä katedraalille ja tavata tuttuja matkan tehneitä.

 Compostelaa jonottamassa.

 

"Veli venäläinenkin", mies Moskovasta, on päässyt samana päivänä perille. Matkaa teimme aika pitkään peräkkäin kävellen.

 Tässä tiedustellaan, mistä on lähtenyt vaellukselle ja miten on vaeltanut, jalan, polkupyörällä vai hevosella sekä kysytään vaelluksen syytä.

Notkuin aikani kaupungilla vielä messun jälkeen selvittämässä kotimatkaa. Pyhiinvaeltajille on järjestetty reppujen säilytys Rua Vilar 15, jossa on myös pari konetta matkalippujen tulostusta varten. Katedraaliin ei nykyään saa reppua viedäkään.

Turisti-infosta sain listan yksityisistä albergeista ja ohjeet lentokenttäbussin pysäkin sijainnista.

Olen nyt pari yötä tässä vanhassa albergessa, jossa lattiat notkuvat ja narisevat, mutta tämä on hyvällä paikalla lähellä katedraalia. Ja kävi kämmi: sain yläpetin keskeltä huonetta. Toivottavasti pysyn etten tipahda...

Illalla kävin jälleen syömässä koko aterian alkupaloineen (ensalada mixta), pääruokineen, jälkiruokahedelmineen ja leivän, viinin ja veden kera.