Fonfriassa

Aina ei mene kuin Strömsössä. Mahatauti iski voimalla ja vei voimat tykkänään. Olipa hyvä että peti oli aivan vessan oven lähellä: kerkisi nopeasti oksentamaan vessaan, aina kun tuli sellainen oksettava tunne. Yö sujui siis todella mukavasti!

 Aamulla Alto do Poion albergessa join kuumaa vettä, johon liotin sokeria ja suolaa. Istuskelin aikani ja päätin, sinne en jää toiseksi yöksi. Ostin appelsiinilimsaa varoiksi, mutta en vielä juonut sitä kuitenkaan.

Niinpä lähdin kävelemään maantietä pitkin seuraavaan albergeen. Matka ei ollut pitkä, 3,5 km. Siellä oli kuppila, jossa kerroin, että olen sairas ja kysyin, saanko levätä jonkin aikaa, ennen kuin jatkan matkaa. Minut ohjattiin seurustelutilaan ja täällä olen ollut hyvässä hoidossa.

Pääsin sohvalle pitkäkseni siivouksen ajaksi ja sain peiton ja tyynyn ja mahalääkkeenkin. Emäntä kertoi, että hänellä on mahalääkettä, jota oli ollut hänen lapsellaankin ja se oli auttanut. Niin sain sitä ryyppylasillisen. Ja toisenlaista purkkijuomaa, sitruunajuomaa, joka auttaisi paremmin kuin appelsiinilimonaadi, josta emäntä sanoi, ettei ole nyt hyvä juoda sellaista.

Kun alberge oli siivottu, sain petipaikan ja nukuin koko päivän. Illalla emäntä teki minulle vielä erikoisruoan: riisiä ja kanaa. Eikä laskuttanut lainkaan tuosta ruoasta!

Taas tapasin Carolan ja muita saksalaisia - aterialla pyöreässä maja-ravintolassa oli mukava jutella - olo oli jo hieman parempi.

Jospa huomenna...

Kaikki ei ole  itsestäänselvää. Sen huomaa taas. Kuitenkin hyvän Jumalan johdatuksessa.