Trabadelosta Alto do Poioon

Kun Trabadelossa sain alapetin kuuden hengen huoneesta, niin yö sujui hyvin. Kukaan ei noussut ennen puolta seitsemää ylös. Heräsin ensimmäisenä ja sitä mukaa toisetkin nousivat, vaikka aivan hiljaa hiivin aamupesulle. Keitin aamuteen ja niin pääsin lähtemään varttia yli seitsemän matkaan italiattaren kanssa. Hänellä oli oksennusolo, muttei kuitenkaan oksentanut, eikä pystynyt syömäänkään mitään. Kuljimme samaa matkaa vuorotellen toistemme edellä.

Matkan varrella joet ja purot lorisivat, kohisivat, ja vettä tuntuu riittävän niissä tällä hetkellä. Joen ylityksiä oli monia ja ainakin viisi kertaa puolen kilometrin sisällä sama joki ylitettiin. Aina on joen nimi näkyvissä sillan pielessä. Kulku tänään Herreriakseen asti niin kuin eilenkin  oli asfalttitien reunaa pääasiassa - lukuunottamatta kyliin poikkeamista (camino kulkee kylien ja kirkkojen kautta).

Linnunlaulu kuului jatkuvasti ja kylien kukot kiekuivat kyllä myös ahkerasti (lintujahan nekin ovat). Käki on kukkunut edelleen. Ja mikä kukkapaljous! Etenkin ruusuja on vaikka kuinka paljon. Hernepalot ovat jo isoja pelloilla ja eilen ne kypsät kirsikat.

La Portelassa oli kirkko auki ja lämmin! Siellä oli vihko johon sai kertoa rukouspyyntönsä ja tietysti myös sai leiman. Kirkossa oli hyvä viivähtää.

Vega de Valcardessa poikkesin baarissa ja leipomossa hakemassa lämpimän juuri uunista tulleen leivän. Herresiaksessa ennen kiipeämistä kävin kahvilla ja netissä.

 Juuri ennen hankalalle polulle lähtöä oli vuokrattavana myös hevosia, sillä jos ei jaksaisi kävellä, niin voisi ratsastaa.

Lumivaroitus!

 Välipysähdys La Faban kylässä.

 Polku vie yhä ylemmäs kohti O'cebreiroa

 

 Matka O'cebreiroon ei ole kilometreissä pitkä, mutta on monessa kohdin hankala polku ja koko matka on kiipeämistä ylöspäin. Välillä tosin oli kauniita maisemia. 8 kilometriä ja nousua yli 600 metriä. Onneksi ei satanut, joten polku oli kuiva.

 Roskis

 

O'cebreirossa istuskelin kirkossa ja kävin syömässä sopan. 

O'cebreiron jälkeen Alto do San Roquella 1270 metrin korkeudessa on 3,5-metrinen pronssipatsas Pyhiinvaeltaja taistelee tuulessa, jonka on kuvanveistäjä José Maria Acuñan vuonna 1993 valmistanut. Se osoittaa kunnioitusta kaikille kävelijöille, jotka ovat voittaneet tämän kohdan vaelluksellaan. Tämä patsas on esimerkki niistä vaikeuksista, joita pyhiinvaeltajat ovat kohdanneet ja tulevat kohtaamaan.

 Anna, italialainen vaeltajaystäväni

Niinpä sitten italiattaren kanssa jatkoimme O'cebreirolta vielä lähes 9 kilometriä Alto de Poioon albergeen. Jos O'cebreiro on korkealla (1330 metriä) niin tämä on 1335 metrin korkeudessa.

Ainakin kuusi kukkoa kiekuu vähän väliä tässä pihapiirissä ja käyskentelee vapaana. Aurinko paistaa, mutta on kylmä, kun tuuleekin. Tämä alberge on vähän epäsiisti, mutta eiköhän tässä selvitä. Kun saa iltaruoan, niin taas jaksaa nukkua ? ja kävellä huomenna. Alapeti kuitenkin taas, mutta liian lähellä vessan ovea.

Päivän psalmiksi psalmi 23.