Puoli seitsemän maissa käväisin pikaisesti ostamassa aamupalan, otin lääkkeet ja lähdin vaeltamaan.
Lähellä Sahagunia.
Majapaikoissa on valinnanvaraa.
Tämä vaeltajafiguuri mainostaa jotakin majoituspaikkaa.
Puun varjossa voi välillä levähtää.
Matka on keskeytynyt häneltäkin.
Sadetuslaitteet ovat valmiina pelloilla ja paikka paikoin jo käytössä.
Muutaman kilometrin päässä oli ensimmäinen kylä ja siellä hyvä baari, jossa toiletissa saippuaa ja käsikuivauspaperikin kuten tässäkin baarissa, jossa nyt päivällä olen kirjoittamassa Bercianos del Real Caminon kylässä.Kävi nimittäin niin, että oikea polvi alkoi kipuilla ja käski levätä jo kolmisen kilometriä sitten. Poikkesin jo useaan otteeseen tien sivuun istuskelemaan. Onneksi oli useita penkkejä ja caminotolppia levähdyspaikoiksi. Niinpä nyt tässä odottelen ja pohdin, mitä tehdä. Mieli tekee vielä tänään kulkemaan tuohon noin 7 kilometrin päässä olevaan El Burgo Raneroon.
Muuten matka on ollut ihan mukavaa kulkea. Sahaguniin asti se sujuikin nopeasti kävelessä eilisiltaisten ateriaseuralaisten jäljessä ja välillä yhdessä. Samoin juttelin taas korealaisen Sunin kanssa. Olemme kulkeneet samaa matkaa melkein koko ajan välillä toisillemme vien caminoa huikaten ja jutellenkin. Kummallakin polvet kiusana.
Sahagunista lähtien oli mahdollista valita kahdestareitistä. Valitsin tutumman, kun tiesin, että tällä tiellä on istutettu puita varjostamaan.
Harmillisia nuo polvihuolet. Mitenkähän matka jatkuu?
VastaaPoistaKohtahan olette jo Leonissa! Matka on kuulostanut hienolta.
VastaaPoistaCaminolla ollut äitini Edith, joka myös seuraa blogiasi, pohti, että alamäissä kipuileviin polviin auttaa joskus se, että kävelee polvet koukussa.
Olemme ajatuksissa mukana. El Burgo Ranerossa on kiva majapaikka.