Carrion de los Condesista Terradillos de los Templariokseen

Santa Maria -albergen nunnat pitivät meille eilen lauluhetken. Illalla kahdeksalta oli viereisessä kirkossa pyhiinvaeltajien messu, jossa meidät taas siunattiin. Ensin oli messu, jonka ehtoollisjonossa olin taas käsi rinnan yli ristissä, niin pappi kysyi minulta, olenko katolilainen. Saatuaan kieltävän vastauksen, hän teki ristinmerkin otsaani.

Messun jälkeen pyydettiin pyhiinvaeltajat alttarin eteen, lueteltiin kaikkien kotimaat, jolloin piti siihen vastata kättä nostamalla. Eniten vaeltajia oli Etelä-Koreasta. Sitten meidät jokainen siunattiin erikseen ja saimme luostarisisarelta tähden muistuttamaan matkamme tarkoituksesta.

Tämän jälkeen vielä saimme sakastista pyhiinvaelluspassiimme kirkon leiman. Sitten oli Santa Mariassa yhteinen ateria, johon jokainen oli saanut tuoda jotain ja hospitelaro oli tehnyt niistä runsaan ja maukkaan aterian.

Yö, ainakin iltayö, meni taas pipariksi, kun yläsänkyyn osui ison salin paras kuorsaaja. Yleensä en kuorsauksesta häiriinny, mutta tämä häiritsi kyllä koko salillista.

Aamulla viideltä alkoivat ensimmmäiset tehdä lähtöä vaikka portti avattiin vasta kuudelta. Pimeys väistyy täällä tähän aikaan vuodesta puoli seitsemän maissa. Ei tee mieli lähteä aikaisemmin, vaikka se olisi päivän lämpimän ajan takia viisasta. Tänäänkin aamusta vielä piti olla monella käsineet kädessä.

Aamupalan laitoin keittiössä ja niin taas puuron voimalla on hyvä ollut kulkea. Oli pitkänpitkä väli ilman helpotushotellia. 17 km. Pitkää suoraa lähes 12 km ja yhtäkkiä sitten tulikin vastaan Calzadilla de la Cueza.

 Toki tuon 17 kilometrin puoliväliin oli tullut palveluasema: mies paistoi makkaroita, myi hedelmiä, kahvia, bocadilloja ym. Jonkinlainen levähdyspaikka, mutta ei toilettia. Parin kilometrin päässä tästä oli rakennettu sadekatos tiiliseinän kera. Sen takana oli hyvä käydä piilossa muuten avaralla peltoaukealla.

Calzadillassa oli baari jopa wifineen, jossa taisi lähes jokainen reissaaja poiketa. Sitten olikin vain noin 9 kilometriä Ledigoksen kautta tänne Terradillokseen.

Kävelin sen välin USAlaisen Davidin kanssa koko matkan englanniksi jutellen.

Jäin ensimmäiseen albergeen, Los Templariokseen, joka on uudehko ja jossa on myös pieniä huoneita. Varasin sellaisesta sänkypaikan ja sain saksalaiset eiliset vieruskaverit samaan huoneesen. Nyt jännitämme vain neljättä. -  Neljäs oli mukava saksalainen Carola. Kerroin kyllä tullessani respassa, että toivon kuorsaamattomia huonekavereita ja sainkin sellaiset. Isoin huone täällä on 10 hengelle.

Pyykkipaikka on erikoisen näköinen takapihalla. Pyykkinaruilla tietysti pyykki roikkuu osin hakaneuloilla, osin pyykkipojilla. Tuulessa se kuivuu aika nopeasti, vaikka en jaksakaan sitä kovin kuivaksi käsin vääntää. Saisi olla sellainen mankeli kun matonpesupaikoilla, niin enin vesi valuisi pois.
Täällä ei ole keittiötä, joten taas kiehautin uppokuumentimella lämmintä itselleni. Myöhemmin kävin syömässä bocadillon.

 Lämmin päivä kuitenkin tuli, parisenkymmentä astetta lienee varjossa. Pikkulinnut sirkuttelevat
aivan tässä verannallakin. Kun yritin kuvata, niin ne pyrähtivät pois.  Verannan katon palkeissa on pääskysten pesiä ja tähän alas kyllä tippuilee hieman niiden jätöksiä.

Matkan varrella oli peltoaukeita, mutta myös taas monenlaisia kasveja ja niiden mukavia tuoksuja, ja eläimiä. Etanoita, kotiloita, sisiliskoja, peltohiiriä, koiria.

 

Täältä on 379 kilometriä Santiago de Compostelaan!

Roomalaiskirje 9:16 on tämän päivän sana.