Hitaasti kiiruhtaen, taukoja pitäen ja kipulääkkeen kanssa polvikin kulki. Jos olisin tiennyt varmasti, ettei tuolla Valverde de la Virgenissa olekaan albergea, olisin kulkenut vaihtoehtoista reittiä Villar de Mazarifen kautta.
Eilisilta kului nopeasti leväten alberge San Pelayossa leväten jalat ylhäällä. Iltaruoka oli hyvä: ensala mixta ilman tomaattia ja kananmunaa oli mainio, kana maukasta ja leipä ei ollut tätä tuttua patonkia, vaan hieman tummempaa ns. maalaisleipää. Ja tietysti ruokaseura oli mainio, saksalaisia, ruotsalaisia ja itävaltalainen. Oli taas helppo jutella, kun voi käyttää saksankieltä.
Aamulla korealaismies nousi taas ennen viittä, mutta sain onneksi unenpäästä kiinni uudelleen kuuteen asti, jolloin jonkun herätyskello soi ja kaikki alkoivat nousta. Ja naapurimaalaistalon kukkokin kiekui jo herätystä. Minulla oli peti aivan huoneen perällä, joten senkin puolesta sain nukkua rauhassa. Yö olikin pitkä, hyvä ja rauhallinen, koska illallakin nukahdin aikaisin.
Aamupala olisi ollut seitsemältä, mutta jo puoli seitsemältä keitin itselleni puuron ja teen ja niin pääsin lähtemään jo ennen seitsemää noin viiden asteen lämmössä kohti Leonia. Moniaisia mäkiä oli kiivettävä ja moottoriteiden siltojakin ylitettävä ennen Leonia. Pitkä matka ilman kahvilaa. Ensimmäiseksi pääsin museoon, jossa heti sisäänkäynnin vieressä oli se tärkeä paikka. Niin ja leiman sieltäkin sai.
Leonissa kävin Katedraaliin tutustumassa ajan kanssa (täällä saa eläkeläisalennuksen korttia näyttämällä). Siellä on todella paljon katseltavaa.
Erikoisen näköinen jouluseimikin oli Katedraalissa.
Katedraalin jälkeen kävin vielä San Isidoran kirkossa, katselin Leonia jonkun aikaa, mutta ei oikein innostanut jäädä sinne.
Niinpä lähdin eteenpäin. Ensin La Virgen del Caminoon. Siellä heti ensimmäiseen baariin, jossa tilasin teen. Enpä ole teepussista ja kuumasta vedestä aikaisemmin maksanut täällä 1,80 €. Tosin kävin toiletissa, josta oli maksu, jos ei tilannut mitään. Kahvi olisi ollut vain euron!
Kävin taas hiljentymässä paikallisessa kirkossa, joka on tyyliltään paljon suomalaisten uusimpien kirkkojen tapainen laatikko. Kaunis, yksinkertainen. Rippituolissa istui pappi, joka viittoi luokseen. Kun en heti lähtenyt, hän heilutti leimasinta. Matkan varrellahan haimme joka päivä vähintään kaksi stämppiä eli selloa eli leimaa pyhiinvaelluspasseihimme baareista, kirkoista, museoista, albergeista... Niinpä tämä pappi tarjosi tätä leimaa - en olisi tainnut siellä sitä muistaakaan, kun juuri olin saanut leiman baarista.
Tässä kylässä La Virgen del Caminossa tuo camino haarautui ja lähdin tien viertä seuraamaan.
Villadangokseen saavuttuani tässä kunnallisessa albergessa olivat uuden puolen eli kunnostetut tilat jo täysiä ja pääsin isoon saliin, jossa on 15 kerrossänkyä. Toisella puolella on neljän hengen koppeja. Suihkun jälkeen sain pyykin koneeseen toisen vaeltajan kanssa ja niin vain 1,50 € maksoi tuo minulle. Nyt pyykki on ulkona tuulessa kuivumassa. Tosin ilma on viileä, alle 15 astetta ja taivas pilvinen, hieman satoikin.
Tänään taas laitoin ruoan itse. Oli voimakkaan makuista horizomakkaraa, keitin pastaa, lisäilin mausteita, oli leipää, teetä, hedelmiä ja kun lainasin naapurille viinipullon korkin avaajaa, sain lasillisen viiniäkin palanpainikkeeksi. Tein vielä kävelyn paikalliseen kauppaan huomisia matkaeväitä varten. Kohta pääsee hakemaan pyykit takapihalta ja sitten iltapalan jälkeen yrittämään unta.
Kauppareissulla näin merkin, jossa kerrottiin Santiago de Compostelaan olevan matkaa 298 kilometriä kävellen.
Pitkä matka tänään. Jospa huomenna helpompaa.
VastaaPoistaPitkästä aikaa osuin blogiisi. Onpa kiinnostava lukea matkastasi! Kiitos, kun jaksat kertoa!
VastaaPoistaKuljin Villar de Mazarifen kautta ja onnistuin saamaan San Antonio de Padua albergesta 10 €:lla 8 hengen huoneen yksin käyttööni. Muutenkin kierto Mazarifen kautta oli merkityksellinen. Kuuntelin erään äidin tuskaa siitä, kuinka hän oli menettänyt 2 kk aiemmin 19 vuotiaan tyttärensä. Ihmiset tulevat Caminolle mitä moninaisimpien syiden vuoksi.
VastaaPoista